Tuulan, Sannan ja Jossun kanssa hakuilemassa. Ja vettä satoi ihan hitosti.

Maasto oli uusi, melko avoin toiselta puolelta. Otin rullailmaisua ja tyhjiä. Teemana iloinen ja kannustava ohjaaja. Kaikilla maalimiehillä palkkana 2 palloa. Ensin valmis vasempaan etukulmaan, rulla tipahti suusta 2m ennen mua, eli uusiksi. Tällä kertaa kyykistyin ja rulla tuotiin käteen asti. Sitten näytölle, Tinka vähän empi, ihan kuin ei olisi ollut varma onko lupaa. Toiselle puolelle tyhjä, josta ei tullut kovin hienoa laatikkoa, Tinka lähti tulemaan pois kun kehuin siitä, kun kääntyi 50metrissä etenemään radan suuntaisesti.

Vasemmalla maalimies siirtyi sillävälin ja lähetin Tinkan L-pistolle yliheitolla. Tinka ei uponnut hyvin, joten huusin pois. Olin kuulemma huutanut juuri kun oli jo nähnyt maalimiehen, mutta tuli pois. Hitto. Uusi lähetys, ja kun Tinka toi rullan, kyykystyin taas, tällä kertaa rulla tuli käteen asti leikittiinkin rullasta taistelua. Näytölle lähtö taas hieman epävarma, lähti toisella käskyllä. Näytöllä keksin syyn, miksi Tinka ei uponnut, oli mennyt maalimiehen hajuvanaa pitkin... Pitää pitää paremmin huolta että tommoisia ei käy, eli ohjeistaa maalimiehet paremmin.

Sitten oikealle valmis ja rulla käteen asti (olin kyykyssä), hieman taistelua rullasta ja näytölle. Tämä oli ookoo. Toiselle puolelle piti olla vielä tyhjä, mutta rata loppui kesken, joten siellä olikin maalimies, josta Tinka sai hajun jo keskilinjalle. Rulla tuli taas käteen asti ja näytölle lähdettiin toisella käskyllä.

Eli en enää pyydä kontaktia ennen näytölle lähtöä, Tinka on niin hyvin hallinnassa, että se saa mielummin vaikka varastaa vähän kun että on epävarma saako mennä. Lisäksi jatkan keskilinjalla kehumista eli rullan mulle tuomisen vahvistamista. Jotain uutta pitäisi treeneihin keksiä, että haasteita riittäisi. Toivottavasti ensi treeneissä ei sada, sillä haluaisin ajaa pitempää rataa, esim. 250m, jossa paljon tyhjiä. Ja sen haluan testata vielä uudestaan, tuleeko Tinka pois kun kutsun (ja miten mun pitää kutsua että ei tulisi) jos on maalimiehen hajulla. Haluaisin myös alkaa antaa osittain suorapalkkaa koiralle, että jännitys säilyisi; kaavana koiralla siis olisi maalimiehen löydyttyä: onko palkkaa, jos ei -> onko irtorullaa, jos ei -> kiintorulla. Ja sitten niitä yliheittotreenejä voisi kanssa kokeilla.

Lopuksi vielä ammuttiin mettätiellä, Tinka pääsi Ketkun kanssa namiruutuun ammuttaessa. Ei se vieläkään ole paukkuarka.

nyt 4 päivää äitin, iskän ja siskontyttöjen hellässä hoivassa ihan normaalina kotikoirana. Ei niinkään lepoa vaan pallon heittelyä, lenkkiä ja "koulutusta". Tinka on NIIN onnellinen, tiedän sen. Kiitokset Noellelle ja Nitalle! Ja tietty äitille ja iskälle kun hoitaa koko köörin.

Tää lähtee rilluttelemaan Pärnuun. Rairai!

Eilen tottista Mutalassa Käyttöhukkien porukan kanssa:

Olin kaikenkaikkiaan melko tyytyväinen treenihin. Otettiin kolme settiä, ensin seuraamista ja jääviä, muistin myös henkilöryhmän!! Ja se meni vielä yllättävän hyvin huomioiden sen, että sitä me ei ikinä muisteta treenata, yhden kerran menin varmaan liian läheltä ihmistä kun Tinka väisti mun toiselle puolelle. Ihmisen ympäri mennessä tuli taas se "öööö, mikäs juttu tää on, jään seisomaan tähän miettimään" -rekatio. Lisää treeniä vaan, sillä kontakti oli kunnossa eikä vilkuillut hlöryhmää eikä halunnut niitten syliin. ;D Jäävistä pitää taas alkaa palkkaamaan nopeammin että saan ne ripeämmiksi. Sitten otin kisakorkuista hyppyä. Tinka hyppää ilmavasti mutta kun kapula lentää yli, se vaan tahtoo kiertää esteen. Pitää treenata ensin matalammalla esteellä asia selväksi. A-esteen kiipeämistä ja noutoa loivemmalla esteellä. Lopuksi vielä eteenmeno ja maahan-kaukokäskyjä pallolla.

Tänään oltiin sitten mettässä Sannan ja Jossun kanssa, hakua sun muuta. Hakutreenit meni ihan päin peetä.Ei jaksa selittää. Mä olin epävarma ja se valui alaspäin koiraan, varmaan maan vetovoimaa.... Saatiin kuitenkin räpiköityä treenit läpi jotenkuten hirvikärpästen keskellä. En jaksa niistä nyt enempää.

Lopuksi otettiin tarkkuusesineruutua. Tinkalla ei oo ikinä otettu sitä, mä en ole ikinä ottanut sitä enkä edes nähnyt miten se tehdään. Joten tietty otettiin niinku me osaittais se, sehän on aussie ja mä insinööri, ei meidän tarvi treenata ;D Otin auton luona ensin pikkuesineen mulle tuomisen, eli heitin pukkuripaleen avaimenperästäni parin metrin päähän, osoitin ja sanoin "lelu". Sitten Jossu laittoi ripaleen parin metrin päähän, Tinka etsi sen ja toi mulle. Sit ruutuun. Jossu vei esineen ja minä lähetin koiran. Vähän se meni yli reunojen välillä, mutta palasi ruutuun kun pyysin tulemaan takas. Ja esine löytyi ja tuotiin mulle tosi nätisti. On se vaan ihana pikku koira (aina välillä... hekotus).

Ja ne hirvikärpäset, ärsyttäviä paskiaisia. Juuri tässä blogia päivitellessä kaivoin kolme niskastani, puistattaa, ahdistaa ja inhottaa. Oikeesti. Jos en ois tämmönen addiktoitunut himotreenaaja niin hirvikärpäsajan me oltais tauolla maastolajeista.

Eilinen ja tämä päivä oltiin sitten YKän hakuleirillä, kouluttajana Jani Hopia. Tuli aika hyvään saumaan tämmöinen sparrausleiri, kun on välillä ollut jo vähän semmoinen olo että heitän kohta pyyhkeen kehään koko haun kanssa, kun koko ajan tökkii joku asia... Mutta siis, leiri oli erittäin mielenkiintoinen ja vauhdikas - nyt särkee joka paikkaa, kun olen taistellut patukkaleikkiä koko viikonlopun rotikkaurosten kanssa, terkut Pasille, Jormalle, Robertolle ja Kaapolle, kyllä  teille maalimiehenä olo punttisalitreeniä vastaa! ;D Ja muutenkin hauska porukka, naurettiin ja kaikki oli innolla mukana joka ikisen koiran treenaamisessa.

Kukin leirille osallistunut koira otti 3 rataa: eka, jossa näytettiin miten normaalitreeni menisi, sitten seuraavilla kahdella Janin ehdottamat muutokset treeniin. Tänään jo viimeisellä treenillä Tinka toi joka ikisen rullan mulle tooooosi hienosti ja iloisesti sekä lähti näytöille nopeasti ja innokkasti! Uskomatonta.

Eli tässä leirin antia mulle & Tinkalle:

- olemus: minun pitää kehua Tinkaa enemmän ja treenin pitää olla hauskempi. En tiedä missä vaiheessa musta on tullut Tökkö Tököttäjä joka ei kehu koiraa juuri ollenkaan ja kuri on armeijatyylistä...

- ilmaisu: sitä ei hyväksytä jos koira pudottaa rullan ennen mulle tuomista (tähän asti olen vaan vaatinut hakemaan mulle asti), jos rulla pudotetaan, otetaan koko homma uusiksi. Lisäksi pitää vielä vahvistaa tuontikäskyllä rullantuontia ja KEHUMALLA (sekös mua pelottaa...). Otan rullan nyt jonkin aikaa vastaan kyykyssä, sillä se näytti toimivan, kun olen "vähemmän uhkaava hujoppi" keskilinjalla.Kiintorullalle koira vaihdetaan paria viikkoa ennen ekaa koetta ja sen jälkeen käytetään pääsääntöisesti kiintorullaa treeneissäkin.

- lähetys: pitää suunta näyttää paremmin koiralle, Jani havainnollisti hyvin miten suunta pitää näyttää käsivarsi aivan koira poskea vasten eikä kaukana koirasta, koska tällöin se sitten lähteekin minne sattuu. Jos koira ei katso käden suuntaan, odotellaan rauhassa kunnes koira keskittyy ja katsoo oikeaan suuntaan. Lisäksi lähetyksessä pitää vaatia koira oikeaan asentoon (ja kehua kun se siihen menee).

- näytölle meno: opin hyvän koreografian lähetykseen, oikean jalan taktiikka. En osaa sitä selittää enkä jaksa piirtää ;D Enkä mä mene itse aina maalimiehelle, kuten olen tähän asti tehnyt. Joku joutuu vaan pitämään musta kiinni että osaan olla menemättä sinne, vaikeeta...?

- palkkaaminen: pelkkä lelu toimii Tinkalla paremmin kuin nami+lelu, joka nyt on ollut käytössä. Maalimiehen pitää käyttää aikaa koiran kanssa, että Tinka tulee palkatuksi. Lisäksi maalimies antaa palkan aina seuraavalla kaavalla: Kehu-Liike-Palkka, eli ennenkuin tehdään mitään, kehutaan koiraa. Sitten aktivoidutaan (noustaan ylös tai noustaan makaamasta yms), lopuksi palkataan koira. Näin koira ei opi odottamaan palkkaa suoraan piilosta ja maalimieskäyttäytyminen on parempaa.

- pistot: koiraa pitää kutsua pois niiltäkin pistoilta, missä on maalimies, sillä ohjaajan käytöksen pitää olla samanlaista kuin kokeessakin. Näin varmistetaan se, että koira ei tule pois, jos se on saanut hajun mm:stä. Tyhjiä pistoja voi alkaa treenata esim. viuhkatekniikalla. Itse aion käyttää sitä, että vahvistan koiralle sitä, että maalimies löytyy aina joko suoraan osoittamastani suunnasta tai edestäpäin, ei KOSKAAN takaapäin. Radan ajamista treenattiin niin, että koiralle näytettiin haamu, koira käännettiin poispäin ja mm eteni radalla 10-20 metriä eteenpäin. Koira lähetettiin pistolle, ohjaaja lähti etenemään. Apuohjaaja jäi katsomaan mitä koira tekee, ja kun se kääntyi viidessäkympissä oikeaan suuntaan radalla eteenpäin, kertoi apuohjaaja koiran ohjaajalle, että nyt pitää kehua koiraa. Ohjaaja huutaa "Hyvä" vahvistaakseen koiralle, että sen ratkaisu oli oikea. Loogista.

Yleisestikin ohjaajan pitää olla mustavalkoinen toiminnassaan, on kehut, kiellot ja käskyt, ei mitään höpöttelyä ja sähläämistä. Lisäksi apuohjaajan käyttö treeneissä oli hieno idea, kun ohjaaja lähettää koiran ja lähtee etenemään keskilinjalla, toinen apuohjaaja tarkkailee mitä koira tekee (esim lähtee etenemään oikeaan suuntaan radalla tyhjällä pistolla) ja kertoo ohjaajalle milloin kehua ja milloin huutaa koira pois tms. Lisäksi koiraa pitää muistaa kuormittaakin treeneissä, eli paljon pistoja ja pitkää rataa jo melko alusta alkaen. Ja sitten kaikille hakutreenaajille: maalimiehet kiertää AINA piiloon, meillä ainakin se tuppaa aina unohtumaan ja sitten lähetetään koira suoraan hajuputkeen perään.....

Lisäksi tehtiin toimivia yliheittotreenejä, joissa maalimies toi koiran noin puoleenväliin piilolta ja jäi sitten passiivisena pitelemään koiraa. Toiselle puolelle suoraan koira-ohjaaja-maalimies-linjaan laitettiin valmiiksi maalimies (koira tasosta riippuen joko pakeneva tai valmis). Ohjaaja kutsuu koiraa käsi ylhäällä, mm päästää irti koirasta. Kun koira tulee lähelle, ohjaaja ohjaa koiran vastakkaisella puolella olevalla kädellä (joka oli ylhäällä) koiran yli toiselle puolelle käskyn kanssa vauhdissa.

Meidän seuraavat treenit on siis: otan ilmaisua, mutta yhdistän siihen radan ajamista. 6 maalimiestä, vahvistan rullan tuontia edelleen kehumalla, mutta kokeilen tarvitseeko edelleen kyykistyä vai ei. Lisäksi pitää alkaa vähän pitää painetta liinassa näytölle lähdettäessä, niin että pidän kiinni liinasta kun lähdetään näytölle, mutta päästän irti parin-kolmen sekunnin kuluttua. Sitä ei olekaan vielä kokeiltu ikinä...

Ainiin, ja Tinkalla on tänään 2-vee synttärit, mun pikku prinsessa on yhtäkkiä iso tyttö... <3

Jossun ja Sannan kanssa hakuilemassa. Miten taas sattuikin satamaan, vaikka on ollut niin kuivaa viime aikoina - vitsivitsi ;D

Otin Tinkalle (yllättäin taas) rullailmaisua... Neljä äijää, eka umpparissa ovi raollaan. Irtorullat. Kaikilla oli ottanut rullan maalimieheltä tosi hyvin ja näytöllekin lähti (parista ohjaajan kämmistä huolimatta) hienosti. Tällä kertaa en vaatinut tulemaan sivulle ennen lähetystä, olen päättänyt vähän nopeuttaa palkalle pääsyä ja se tuntuu toimivan hyvin.

Ongelmana on edelleen rullan tuonti mulle asti. Kokeilin myös Soilen (kiitos Soile!) neuvon mukaan että en edes katso koiraa kun se tuo rullaa, ja se vähän paransi tilannetta -ehkä... Annoin myös namin (ja pienet kehut kun sain rullan käteeni). Ekalla ilmaisulla T melkein lähti takaisin maalimiehelle rulla suussa???! Analysoitiin siinä sitten tilannetta ja Sannan ehdotuksesta ensi kerralla tehdään rullan tuonnista kiva leikki. Mä kun olen oppinut olemaan niin eleetön ja läpinäkyvä hakutreeneissä (maalimiehet on SE JUTTU eikä mamma), Tinka vähän väistää mua, ei halua tuoda mulle rullaa... Eli ensi kerralla kun Tinka tuo rullaa, menenkin vähän pakoon ja usutan neitiä tuomaan rullan mulle, nopea pois ottaminen ja palkaksi näytölle ripeästi. Ja mun pitää itsekin muistaa kehua koiraa siellä maalimiehellä....

Sitten esineruutua, leveys noin 14-30m ja syvyyttä ainakin 50m. Viisi esinettä, tuotin Tinkalla kaikki, koska neiti rakastaa esineruutua, menee hienosti nenä auki ja tekee töitä koko ajan. Eikä edes väsähtänyt yhtään. Ainoa ongelma on ruudusta lähteminen, jos aiemmat koiratkin on sen tehneet, mutta tavallaanhan ruutu on silloin tallattu yli. Viimeinen esine tuotti vähän tuskaa, neiti oli aika varma että on etsinyt koko ruudun, joten otin sen leikkinä, "kumpi ehtii ensin viimeiselle", ja Tinksu oli ihan innoissaan kun löysi esineen ennen mua, eli jäi hyvä fiilis. Kivat treenit, kiitos Jossu ja Sanna!

Lisäksi eilen käytiin yli tunnin pyörälenkillä, Tinka oli mulla koko ajan irti ja mentiin lujaa. Olen käyttänyt samaa käskyä kuin muutenkin lenkillä (ja hakumetsässä), eli "mukana" tarkoittaa rinnalla olemista, toimii loistavasti pyöräillessäkin, tulee viereen juoksemaan (sillä Frolicilla mikä tipahtaa taskusta ei ole mitään tekemistä sen kanssa...).

Meidän uuden asunnon lähellä Lielahdessa on Barffi.net, mistä olen hakenut nyt Tinkalle ruokia, ajattelin alkaa syötellä vähän luonnonmukaisempaa ravintoa koiralle. Raakoja luita ja lihaahan Tinka on saanut aina nappuloiden lisäksi. Tinka ainakin tuntuu tykkäävän. Mitään allergiaa tai muuta syytä tähän ei ole, mutta funtsin, että jos itse olisin koira, söisin varmaan mielummin jotain muuta kun nappuloita aina ja ikuisesti. Nappulat tulee edelleen pysymään ruokavaliossa, mutta saadaanpa vähän vaihtelua niiden lisäksi. Eli ei mitään äärilaitabarffia, ihan vaan hieman luonnollisempaa ruokaa koiralle nappuloiden lisäksi. Kerron sitten joskus kuulumisia, huomaako mitään muutosta pelkän Jahti&Vahdin syömiseen.

Viime aikoina en ole jaksanut kirjata ihan jokaista toko/tottistreeniä tänne. Ei kai niitä kaikkia kukaan oikein jaksaisi lukeakaan? ;D

Tinkalla oli viime viikon lopulla pieni flunssa tai nenäpunkki, joka onneksi vaan aivastutti ja röhityttikin muutaman päivän ja meni itsekseen sitten ohi. Pidettiin vähän treenitaukoa ja lenkkeiltiinkin vähän vähemmän, koska nenän käyttö ja hengästyminen selvästi lisäsivät aivastelua ja nenän tukkoisuutta. 

Tottisyhteenvetoa:

- Seuraaminen saisi olla hieman intensiivisempää ja käännökset tiiviimpiä, kontaktiin ja paikkaan olen tyytyväinen. Henkilöryhmän unohdan AINA treenata...

- Jäävät toimii nykyään 97%:sti valmistelevien apujen käyttöön oton jälkeen. Luoksetulo hidastunut sen jälkeen kun alettu treenata tokon luoksetulon pysäytystä.

- Tasamaanouto ok, hyppy ja A-estenoudot pitää treenata kuntoon.

- Eteenmeno on aika makee. Otettu Mölsän Suskun menetelmällä (useampi jalkapallo kentän toisessa päässä), pari viikkoa sitten otin TaVeSin kentällä ekan kerran maahanmenonkin ja neiti alkuhölmistyksensä jälkeen meni toisella käskyllä maahan!!!

Tokoasiaa sen verran, että peruin tulevan sunnuntain kokeen, kun piti valita joko se tai Jani Hopian hakukurssi. Tokossa ALO-liikkeistä pitää vielä hioa hyppy-istu-hyppy yhdistelmää ja luoksetulon pysäytystä, muuten meillä alkaa olla avoimen liikkeet ykköstuloskunnossa.

Ensin viestitreenit. Tavoitteena oli helppo maasto ja nopeutta treenissä (siis koirilla).

Välimatka n. 300m, minä A-pisteessä ja Jossu meni koirien kanssa B-pisteeseen. Ekalla lähetyksellä otin aikaa, Kalevilla meni 30 sekuntia ja Tinkalla 31. Nopeita koiria ;D

Lähetettiin koiria vuorotellen niin, että molemmat sai juosta ekana sekä omalle ihmiselle että apuohjaajalle. Lähetyksissä ei ollut ongelmia mun päässä, kerran Kalevi palasi takaisin noin 40 metristä, mutta kääntyikin sitten itse takaisin ja lähti Jossun luo ennenkuin tuli koko matkaa takaisin. Jossu siirtyi puolenvälin tauon aikana noin 40 metriä radalla eteenpäin.

Seurautin molempia vapaana ennen jokaista lähtöä ja hyvin meni. Tinka varasti kerran mutta palasi kun kutsuin. Molemmat huilasivat rentoina, Kalevi vähän haukkui kun palkkasin Tinkaa pallolla, mutta lopetti kun kielsin.

Juoksutettiin 6 legiä kaikenkaikkiaan. Hyvä treeni, ensi kerralla pitää miettiä otetaanko häiriötä paikalle, esim. joku ihminen ja remmissä oleva koira...

Tinka oli aika puhki viestitreenin jälkeen, mutta silti mentiin vielä tottistelemaan... Otin TOKO AVO-liikkeitä, saatiin paikka yhtäkkiä reilu viikon päähän (oltiin varalla). En ole esim ikinä ottanut hyppy-istu-hyppy -yhdistelmää. No, tänään hinkattiin sitä sitten. Muut liikkeet on melko hyvin hanskassa. Mutta tuleva viikko pitää treenailla silti ahkerasti...

Käytiin Nokialla ryhmänäyttelyssä, mä esitin Kalevin ja Jossu Tinkan. Otettiin viikolla parit treenit tottisten jälkeen ja heti oli koe :D

Tinka veteli sikeitä kehän laidalla kun tajuttiin, että on Jossun ja Tinksun vuoro mennä kehään,  joten neiti oli vähän unenpöpperössä...

Tinka NUO EH1 Tuomari: Elena Ruskovaara

Solakka ja nuorekas narttu. Varovainen käytös. Narttumainen pää. Otsapenger merkatumpi ja kuono täyteläisempi.Sopiva kaulan pituus. Pentumaisen pehmeä ylälinja. Etuosa voimakkaammin kulmautunut. Tarpeeksi kulmia. Keskivahva luusto. Etuliike vielä huolimaton. Hyvä askel sivusta katsottuna.

Kuvia näyttelystä täällä. Kuvat by Jossu.

Viestitreenit eilen Jossun ja Kalevin kanssa. Otettiin sitten koko hiton repertuaari mukaan: GPS, radiopuhelimet ja tietty kaikki muu tarvittava.

Oli mun vuoro lähteä koirien kanssa tallustamaan. Yllättävää, miten vaikeata on kävellä kahden koiran, GPS:n ja repun kanssa suoraan. Kuka menee miltäkin puolelta puuta - ja mua?

No, alunperin oltiin aateltu puolen kilsan välimatkaa, mutta kun olin kävellut 250 metriä perin vaikeata maastoa (hirveä ala- ja ylämäki), juttelin Jossun kanssa, ja sovittiin, että kun on kerta toka treenit, kokeillaan ekat legit tällä matkalla - onneksi. Laitoin koirat kiinni ja lähetin Kaltsun ekaks. Se lähti hyvin ja meni Jossun luo suoraan. Tinka perään, hyvin meni. Kalevi ei oikein älynnyt mun luo takaisin tulemista, joten päätettiin lähettää Tinksu ekaks, ja se onnistui, hyvä me! Kalevi perään huudoilla avustettuna. Tällä välin saatiin suunnittelematon häiriö radalle, eli 3 marjastajaa Jossun ympärille, mutta hyvin koirat hanskasi häiriön, mitä nyt Kalevi viiletti aivan yhden marjastajan takapuolta viistäen mun luo ;D Hirveet bileet kun Kalevi tuli mun luo, ja oli hienoa kun sai sen oivaltamaan homman idean!

Lähetin pikku tauon jälkeen ensin Kalevin ja sitten Tinkan takaisin Jossun luo, molemmat oli tosin hienosti perillä siitä mitä pitää tehdä ja keskittyivät hienosti lähetyshetkellä. Kun olin lähettänyt koirat, siirryin noin 40m ettenpäin paikkaan, josta mua ei voinut nähdä edellisestä leiripaikasta. Samalla pidettiin myös pikku tauko, koirat kiinni puissa.

Tinka tuli ensin takas, näin sen nenä maassa tulossa ja kun se näki mut, aloin kehua. Oli se onnnellinen kun pääsi mun luo! Palkka (namit + pallo) ja Kaleville sama, molemmat hienosti laittoi nenän maahan automaattisesti vaikka tehtiin tämä siirtyminen ihan vaan "cold turkey" -tyylillä. Takaisin Jossulle lähetyksessä Tinka tuli 2 kertaa takaisin aina kun sanoin radiopuhelimeen "Nyt se lähti", tästä lähtien en puhu mitään lähetyksen jälkeen. Meni hienosti perille (vaikka lähtö ei ollutkaan räjähtävä), sitten Kalevi perään. Loppupalkkana kanankauloja ja rauhoitumista, minä tulin A-pisteeseen ja lauma oli koossa ja lopuksi juteltiin treeneistä ja heiteltiin sisaruksille palloa.

Tosi hyvä treeni. Vaikea, mutta onnistunut. Paljon oivalluksia koirille. 5 legiä, häiriötä ja lähetysvaikeuksia, mutta saatiin onnistumisia. Ensi kerralla hieman helpompi maasto ja treenin tavoitteena saada koirat juoksemaan mahdollisimman lujaa. Ja on noista välineistä vaan apua....   

Tinkalle lauantaina hyväksytty legi lampailta Started-luokassa, pisteitä 85/100 (2. sija).

- Ohjaaja muisti sulkea portin ja ohjata mutta käveleminen olikin sitten vähän niin ja näin...

Sunnuntaina hyväksytty legi ankoilta Started-luokassa, pisteitä 72/100 (2. sija).

- Höyhenet pöllysivät....

Suorituksista on videot, linkitän ne kunhan kerään rohkeutta katsoa ne ensin itse....

Kuvat by Hansu täällä.

Hullut 4 päivää takana...

Ensi Kiteellä 3 päivää paimentamassa: lampaat meni yllättävän hyvin, Tinka on tässä välillä alkanut itsekseen kehittyä ja yllätti mut pari kertaa ihanasti kun ohjaaja oli toivottoman hidas lampaiden lukemisessa, erityisesti kun lähdetään takakulman portista kohti aitausta, neiti kurvaa itsekseen eteen pysäyttämään lampaat kun niillä on imu "kotiinpäin". Edelleen T haluaisi kiertää ympyrää mun ja lampaiden ympärillä, pitää ne siinä tallessa ja kasassa. Kuljettamista pitäisi osata treenata jotenkin. Kunhan vaan muistaisin olla kehumatta (=merkki sille että hommat on ohi), nostaa paimennuskepin ylös, kun neidin pitää ottaa etäisyyttä ja ottaa vaihdin pois kun säntäily alkaa, luulen että koe menee hyvin. Tinka reagoi hienosti paimennuskeppiin jo, suunnanvaihdot menee hienosti, mutta suullisia käskyjä pitää muistaa käyttää samalla että ne menis takaraivoon niin ohjaajalla kuin koirallakin.

Ankat oli tyhmiä Pinkkerin mielestä kun koko ajan vaan kiellettiin ryntäilemästä (=särkyviä otuksia). Toka kerralla ohjasin tosi paljon koiraa Pian neuvojen mukaan ja sillä lailla pitää koittaa kokeessakin mennä. Sormet ristiin, mutta en oleta meidän legiä ankoilta saavan kuin tuurilla.

Nautoja kokeiltiin tiistaina pikkupätkä, joka meni tosi hienosti. Lopetettiin onnistumiseen ja ahne ohjaaja tietenkin halusi ottaa vielä keskiviikkona pikku pätkän väsyneellä koiralla naudoilla ja se ei sitten ollenkaan mennytkään hyvin. Ahneella on paskanen loppu, se on nyt taas todistettu ;-P

Kaikenkaikkiaan Tinka (ja minä) aletaan selvästi kehittyä tässä hommassa, pitkä matka minkäänlaiseen osaamiseen, mutta matkalla ollaan. Yllättäin paimennuksessakin pätee "Ohjaa, älä oleta" -periaate.

Sitten tänään agilityä, neidin juoksuista johtuvan pienen hajamielisyyden takia otettiin perusjuttuja: suoraa neljän hypyn sarjaa, putken erilaisia pimeitä kulmia ja alastulon kontakteja. Kaikki meni hienosti loppujen lopuksi. Miten ihmeessä ne taitavat ohjaajat saakaan lajin näyttämään niin helpolta?

Lopuksi vielä illalla kaatosateessa uuden porukan ekat hakutreenit. Tinkalla 4 äijää, kaikki valmiita viidessälkympissä, irtorullailmaisulla. Ongelma ei ole (yllätysyllätys) poistunut tämän muutosta aiheutuneen tauon aikana, eli rullaa ei edelleenkään tuoda mulle asti. Vaadin joka ikisen kerran sen loppuun asti ja kyllähän se sieltä sitten loppujen lopuksi aina tuleekin, mutta tämä ei nyt ratkaise tätä ongelmaa. Palkkasin vielä Frolicilla (en kehunut), mutta ei.... Rulla tippuu suusta 2-7 m päähän musta ja neiti on vaihtelevasti menossa joko näytölle tai puuhaamassa muuta... Joku sillä ei nyt kolahda, mutta en keksi mikä. Mietin edelleen ilmaisutreeniin palaamista kentällä, voisiko se olla ratkaisu? Otin liian pitkään pelkkää etsimistä ilman ilmaisua, mutta se ei auta että tiedostan syyn, tämä pitää silti ratkaista, sillä ilman ilmaisua ei ole hakukoiraakaan. Tiedän, että kunhan saan Tinkan ymmärtämään kaavan, se on siinä... Shitdamn... Tinka edelleen lähtee valmiille äijille tosi innokkaasti, etsii hienosti ja lähtee näytöillekin hyvin. Pitää taas miettiä.

Uudet maalimiehet oli innovatiivisia, erityiskiitokset Jossulle joka leikki Tinkan kanssa oikein riehakkaasti ja kesken leikin vein koiran pois radalta. Ensi kerralla otetaan paljon leikkiä uusien maalimiesten kanssa. 

Nyt pidetään parin viikon treenitauko. Lenkkeillään,  nautitaan kesästä ja lomasta, huomenna mennään mökille. Ja voihan sitä aina ihan pikkuisen tottista ottaa iltalenkillä, ihan vaan ettei tule elämästä ihan tylsää... ;-P

Eka kerran agilitytreeneissä, viime kesänä otettiin Kannuksessa hieman erillisiä esteitä Tinkan kanssa, mutta muuten ei olla ikinä treenattu agia. Itse olin eka kertaa katsomassa lajia viime viikonloppuna agirodussa Tampereella, ja laji teki vaikutuksen nopeudellaan, iloisuudellaan sekä sillä, miten tehokkaasti kisat on järjestetty!

Eilen illalla katseltiin Ohjaa, älä oleta -dvd:tä sekä Pennusta mestariksi -dvd:tä - sitten tänään kentälle treenaamaan (kun oli ensin syöty lättyjä mansikoilla ja kermavaahdolla aamiaiseksi, tietenkin...)

Jossu ohjasi ohjaajaa, aloitettiin Tinkan kanssa putkella, sitten jatkettiin putken pimeillä lähetyskulmilla (tietenkin, eikö kaikki aloita sillä?), sitten 2 x hyppy ja U-putki yhdistelmiä sekä hyppy-U-putki-hyppy, lopuksi treenattiin valssausta 90 asteen kulmassa ja sitten vielä kokoavia ja progressiivisia hyppy-yhdistelmiä.

Meillä oli tosi kivaa, ja tietenkin Pinkkeri on ihan luonnonlahjakkuus kun taas yllättäin minä en. Kukapa olisi arvannut ;D Suosittelen muuten kaikille ensin lajiin tutustumista dvd:iden muodossa. Aukeaa se ohjaajan todella tärkeä rooli tässä lajissa tavalla, jota ei ehkä muuten ihan heti keksisi.

Ens kerralla sitten kontakteja ja mitä lie Jossu meille keksiikään.

Oltiin sitten eka kertaa polkupyöräilemässä. Olen siirtänyt ja siirtänyt sen aloittamista, kun olen pelännyt, että Tinka joko tikkaa renkaaseen tai mun nilkkaan niin että sattuu jompaakumpaa tai molempia.

Tänään päätin, että nyt se alkaa, pyöräilyhn treenaaminen, kun ei tämä kesä tästä taida ikinä tulla mutta koiran kanssa pyöräilyyn kelit on ihan täydelliset.

Ensin taluteltiin vähän matkaa mutta se oli tylsää, pitää päästä lujempaa. Ajettiin n. 400m asfalttitiellä että päästiin Lentävänniemen kiertävälle "rantabulevardille". Asfalttitie oli aika vaarallista menoa, neiti vaihtoi puolta ihan miten sattuu ja minä tein äkkijarrutuksia... ;-P

Rantatiellä päästin Tinkan irti ja ai että sitä menemisen riemua!!!! Neiti paahtoi ihan täysillä, jos jäin jälkeen pahasti, teki vielä ylimääräisiä lenkkejä metsään. Ihan kun ei ois IKINÄ saaanut juosta täysillä? Puolen tunnin fillaroinnin jälkeen (mukaanlukien 3 pikaista juomataukoa rannassa) alkoi varmaan olla ylimäääräinen virta purettu, koska sitten voi jo ravata... Ajeltiin sitten lopuksi vielä 10 minsan ravilenkki ympäri meidän lähiötä. Ja pakko mainita, miten hienosti Tinka tuli vastaantulijoiden kohdalle "mukana"-käskyllä vierelle kunnes vapautin taas eläimen juoksemaan. Kolme kertaa kävi kokeilemassa mun housunpunttia, mitä tapahtuu jos siitä nippaisee. VAAN KOLME?! Ja totteli kun kielsin ja sanoin "menevaan".

Nyt päästäänkin sitten tekemään kunnon kuntotreeniä, erityisesti viestiä varten se on tarpeen, koska kävelemällä ei riitä tunnit vuorokaudessa siihen että saisin neidille edes väsyn! 

Ensin treenailtiin tottista Teivossa, sitten metsään viesteilemään.

Jossun kanssa treenataan siis molempien koiria, Tinkaa ja Kalevia. Ihan ekaks tajuttiin, että treenit ois voinut suunnitella huolellisemmin (viestitreenireppu pitää kasata: PK-liivit, namipurkit, radiopuhelimet, vesipullot, ylimääräiset remmit, hyttysmyrkky ja ohjaajille juotavaa sun muut ois hyvä olla aina mukana). No, treenamiseen, minä jäin paikalleni ja Jossu lähti koirien kanssa pellon toiseen päähän metsikköön (valittiin paikka missä näkee mitä koira tekee näin eka kerralla). Sitten ensin Tinkalle lähetys. (Tähän väliin saatiin lenkkeilijä häiriökoiran kanssa suunnittelematta.) Otettiin varuiksi ääniapu, että saadaan onnistunut suoritus. Tinka tuli lujaa ja palkkana boiskupullia purkista ja pallon heittelyä isojen kehujen kanssa. Sitten rauhoittuminen ja Tinka puuhun kiinni ja merkki Jossulle että voi lähettää Kalevin - joka tuli ihan saakelin lujaa! Sama juttu, isot kehut ja boiskupullia ja palloa.

Yhteensä 4 samanlaista lähetystä ja viimeisen jälkeen lähdin itse perään kävelemään, Jossu laittoi koirat puuhun kiinni rauhoittumaan hetkeksi. Sitten vietettiin yhdessä aikaa palloa heitellen ja jutellen treenien kulusta ja parannettavista asioista.

Eli kaiken kaikkiaan hyvä treeni. Onnistumisia: koirat juoksi lujaa ja treeni meni paremmin kuin toivoin. Parannettavaa: ohjaajien pitää olla paremmin valmistautuneita varusteiden suhteen ja treenit pitää suunnitella etukäteen. Lisää tätä.

Treeniltu ollaan tottista lähinnä lenkeillä läheisellä jalkapallokentällä. Eilen illalla kaikki jäävät liikkeet menivät nappiin eka kerran pitkästä aikaa, jopa seisominenkin. Ja seuraaminen oli iloista ja kontakti pysyi hienosti vaikka ohi käveli ihmisiä ja koiria. Yksi ihminen jopa jäi katselemaan ja kehumaan miten hienosti Tinka tekee :D

Luoksetulon pysäytystä en ole ottanut sen yhden Vierumäen treenin jälkeen. Sitä siis otin eilen, että päästäisiin tokon ALO-kokeeseen. Ensimmäisellä kerralla olin heittävinäni pallon ja Tinka selvästi muisti, se pysähtyi heti. Toisella kerralla lähtikin sitten hiipimään mun luo, ennakoi. Kutsuin uudestaan ja pysäytin, kolmannella kerralla en pysäyttänyt vaan annoin juosta läpi ja heitin pallon taakseni. Pitäisi taas muistaa olla arvaamaton ja yllättävä etten pilaa koko liikettä heti näin alkuun. Kaukokäskyjä otin hieman kauempaa (n. 6 metriä) ja oho, eipäs toiminutkaan, jouduin antamaan kaksi käskyä. Ja niissä en voi käyttää palloa palkkana, namit käyttöön, Tinka ei pallon kyttäämiseltään voi kuunnella käskyjä ollenkaan... Loppuun vielä eteenmeno ja sitten jatkettiin iltalenkkiä.

Meillä oli viikonlopun kylässä spesiaalivieraita, Shanti koirineen (Dante & Dracu). Dracu on kyllä ihan ihana pentu, niin rohkea, avoin ja tasapainoinen. Tinka rakastui pikkurääpäleeseen ihan ikuisesti, pentupainihan on yleensä 2-vuotiaiden koirien lempipuuhaa <3 

Oltiin myös katselemassa agilityä oppimismielessä (siis minulle) Teivossa, hauska oloinen laji, sitä aletaan treenaamaan Jossun kanssa.

Sunnuntaina ohjasin Ollia Porissa voittajaluokan hakukokeen maastossa. Hakuosuudesta 165/170 (en ole ennen ohjannut koiraa hakukokeessa) mutta esineruutu meni ikävä kyllä huonosti (oli metrisessä heinikossa) 9/30 pistettä, Jossu ohjasi tottiksen joka ei sekään sitten mennyt Ollin osaamistason mukaan, joten saatiin 2-tulos. Mutta kokemus oli sekä minulle että toivottavasti Ollillekin opettavainen, kivaa oli, kiitos Jossulle mahdollisuudesta. 

Tinka on myös trimmattu näyttelyä varten, kiitos Minna Sarokselle ja Shantille! En ollut tunnistaa hapsukarvaista neitiäni kun tulin kokeesta kotiin ;D Jospa nyt elokuun alussa saataisiin se tarvittava H näyttelystä.

Tänään treenaillaan tottista ja viestiä, kesäloma alkoi ja auringonpaistettakin olen tilannut...