Ensin hyvät uutiset: Tinka sai sekä lampailta että ankoilta hyväksytyt legit viikonlopun paimennuskisoissa, joten nyt on tarvittavat 2 hyväksyttyä legiä eri tuomareilta kasassa ja STDds -tittelit ansaittu.

Lauantaina Tinka oli neljäs started sheep -luokassa ja sai Most promising started sheep -palkinnon, mistä olen tosi ylpeä. (Tuomari nimenomaan mainitsi, että palkinto meni koiralle, ei ohjaajalle....)

Lauantaina ei saatu ankkoja pois ottoaitauskulmasta ja keskeytin, sunnuntaina jouduttiinkin sitten avoimeen luokkaan lampailla ja vähän reviteltiin treeninomaisesti neidin kanssa, legi ei läpi koska ylitin openin ohjaajarajan. Ankat meni sunnuntaina läpi rimaa hipoen, hyvin ei legi missään nimessä mennyt, yhtä helkkarin huutoa ja juoksemista....

Klinikka Marten Walterin johdolla oli tosi opettavainen, erityisesti teoriaosiot. Paljon aukesi semmoisia asioita, mitä varmaan olisi ollut hyvä tietää jo silloin, kun paimennusta aloiteltiin. Hieno klinikka.

Myös moni muu asia aukesi minulle ohjaajana sekä klinikan että kisojen aikana ja jälkeen. Tinkalla ja minulla on ollut koko paimennuksen aloitus ihan vääränlainen. Tinka on ohjaajaherkkä mutta fiksu koira, ja selvästikin se ryntäily on tasan sitä, että neiti palkkailee sillä ryntäilyllä itse itsensä koska minä en sitä osaa paimennuksessa karjumiseltani ja jännittämiseltäni tehdä.

Kun me nyt siirrytään lampailla ja ankoilla avoimeen luokkaan, on menon muututtava totaalisesti - vaihtoehtona on koko paimennusharrastuksen lopettaminen. Tämmöisessä päättömässä ryntäilyssä ei ole yhtään mitään järkeä, varsinkin kun jälleen yksi jenkkituomari kertoi, että mulla on tosi lahjakas pikku paimenkoira... 

En tykkää huutaa koiralle, enkä sitä tee muutenkaan. Varmaan seuraava vaihe olisi, että me mennään pyöröaitaukseen aloittelemaan hallintaa ja rauhallista tekemistä. Tosin en vieläkään ole keksinyt, miten estän neitiä sielläkään palkkaamasta itseään. Vertailuksi : tottiksessa kun pallo (=palkka) on mulla taskussa eikä Tinka saa sitä itse, mutta paimennuksessa ne lampaat on siinä... Vielä pitää miettiä. Kun nyt ensin pääsis johonkin, missä on lampaita.

Nyt kuitenkin aletaan keskittyä ens lauantain hakukokeeseen. Tällä viikolla pitää vielä korjata se hyppynouto ja varmistella kiintorullailmaisua.

Hopeatiellä Kaisan, Malen ja Pian kanssa astetta märemmässä kelissä. Koirat tykkäs, kaikki juoksi kuin rasvatut salamat ja treenit oli kaikenkaikkiaan aivan loistavat.

Tinkalla oli teemana ilmaisu ja erilaiset piilot (2 umpipiiloa, 1 monttu ja 2 erilaista peittämätöntä), kaikki löydöt suoraan lähetyslinjasta (vahvistan suoraan takarajalle etenemistä). Onneksi oli radiopuhelimet mukana, sain koutsin kautta suoraan tiedon kun koira oli maalimiehellä ja pääsin vahvistamaan rullan suoraan mulle tuomista. Positiivista treeneissä oli melki kaikki: Tinka otti rullan itsenäisesti hienosti neljällä maalimiehellä, lähti etsimään ja näytöille tosi kovalla hingulla, toi rullan mulle viereen istuen. Ainoastaan kolmannella maalimiehellä oli juossut kovaa vauhtia ohi ja napannut rullan vasta 10m maalimiehen jälkeen (toi sen kyllä mulle). Se otettiin uudestaan. Neiti T:llä oli taas NIIN paljon intoa ja iloa tekemisessä, että ei sille voi kuin nauraa, jopa sateiset hakutreenit on hauskaa puuhaa, kun näkee että koira rakastaa sitä touhua.

Niin, ja sitä maahanmenoa näytöllä pitää nyt muistaa tehdä JOKA TREENEISSÄ. Kiitos kaikille loistotreeneistä!!!

Kiteellä aitatalkoissa ja paimentelemassa helteisenä viikonloppuna. Ihanat pari päivää, kiitos Pia, Hansu ja Tiia!!!

Ekan hulinasetin jälkeen pyysin Piaa ottamaan Tinksin ohjaukseen ja näyttämään mulle mitä mun oikein pitää tehdä, miten mä saan sen vauhdin pois.

Pia sai Tinkan paimentamaan ihanan nätisti ja jotenkin se kai sitten aukesi (IHME?) mullekin, koska viimein aloin tajuta sen vartalouhan, jota mun pitää käyttää, että saan neidiltä vauhdin pois. Meidän ongelmanahan on ollut, että Tinka kiihdyttää itsensä sata lasissa ensin juoksemaan ympyrää ja sitten nippaa lampaita persvilloista, kun mittarit on tarpeeksi kaakossa.

Eli huutamatta, mutta astumalla muutama uhkaava askel koiraan päin kun vauhti nousee, kun koira pysähtyy, paine pois ja homma jatkuu ilman kaunoja. Sen lisäksi jo aitaukseen mennessä pidän neidin hanskassa, ei mitään vetämisiä eikä hötkyilyjä, rauhallinen ja varma sisääntulo aitaukseen. Jopa häkistä poisotot oli nyt nättejä ja ennen kaikkea varmoja.

Lienee paras koputtaa puuta, kun sanon, että NYT on semmoinen olo, että tiedän viimein, mitä tehdä, kun mulle sanotaan "Vauhti pois." Neidiltä löytyi kaiken sen hyrräämisen alta nätti tasapainokin, vaikka se yliflänkkääkin vielä ellen keipillä ohjaa sitä taakse. 

Nautojakin kokeiltiin lopuksi, ja pienestä epävarmuudesta huolimatta Tinka pärjäsi oikein hienosti!!! Ylpeä olen pikku paimenestani. <3

Nyt sitten vaan suuntatreeniä ja odottamaan kesän kaksia klinikoita!!!

Blogin päivittäminen on ihan retuperällä, sorry. Laitetaan siis tämmöinen kooste viime aikaisista treeneistä:

HAKU: päästiin Tinkan kanssa YKän rotikkaporukkaan vakkareiksi, jei! Kiitos kaisa & co!

Eilen oli pitkästä aikaa hakutreenit, jotka menikin tosi hyvin. Ajoin 200m:n radan, 4 maalimiestä: etukulmassa umppari, sitten umppari noin 75m:ssä, pressupiilo 150m:ssä ja maastopeitollinen maalimies takakulmassa.

Koko rata kiintorullalla, muuten ilmaisut meni hyvin, mutta pressumaalimiehen kanssa oli hankaluuksia, jouduin lähettämään kolme kertaa hakemaan, kun ekalla kerralla tiputti rullan ennen keskilinjaa jonkun hajun takia. Saatiin kuitenkin siitäkin onnistuminen loppujen lopuksi. Neiti otti itse kiintorullan kaikilla ja lähti näytöillekin hyvin. Olen tosi tyytyväinen meidän edistymiseen haussa. Ollaan nyt menossa hakukokeeseen 4.7. Tampereelle ja varasijalla 16.7. Lahdessa. 

VIESTI: viime viikonloppuna pitkästä aikaa Jossun ja Kalevin kanssa viestitreenit, jotka nekin meni hienosti, vaikka tehtiin pitkä rata näin tauon jälkeen (lopullinen matka lähes 600m). Tinkan treenissä ei sitten niin mitään huomautettavaa. Lisää tätä.

 PAIMENNUS: Ollaan oltu mahdollisimman usein treenailemassa paimennusta. Koko laji on mulle niin käsittämätön, että hapuillaan siinä eteenpäin parhaamme mukaan. Ollaan ilmoittauduttu Kausalan kisoihin molemmille päiville sekä lampaille että ankoille. Toivoisin jotain heräämistä tähän lajiin, kun mun osaamattomuus ohjaajana vaikuttaa Tinkaankin. Sillä on kuitenkin intoa ja syvää paloa siihen hommaan ihan älyttömästi.

TOTTIS: jäänyt vähemmälle, hyppynoutoa olen nyt yrittänyt korjata ihan vaan hyppyyttämällä kahden pallon palkalla. Lisäksi ollaan taas tehty eteenmenoa ilman maahanmenoa, että saan neidille uskon juosta kentän laitaan asti. Seisomista otettiin pitkästä aikaa viime tiistaina kentällä, ja huomasinpa, että ei kerran opittu ole automaattisesti takaraivossa, ellei sitä ole kerrattu, eli sain taas antaa suuret käsiavut.

 ESINERUUTU: Viime viikolla 3 kertaa esineruutua, joista 2 aivan loistavia, nostatin 4-5 esinettä ja Tinka etsii hienosti. Viestitreenin jälkeinen esineruutu olikin sitten vähän…huono. Nostatin vaan yhden, neiti taisi olla (kerrankin) vähän poikki. Uutena juttuna esineruudussa olen nyt ottanut ei-niin-kivoja esineitä, kuten tarrapaplari, joka oli yllättävän vaikea, Tinka löysi sen, mutta ei millään olisi ensin ottanut sitä suuhunsa. Näitä siis lisää, pitää tyhjentää kaapit, että löydän ikävää roinaa ruutuun.

Nyt viikonloppuna Pian luo Kiteelle aitatalkoisiin ja paimentelemaan ja ensi viikolla jatkuu hakuilu. Kyllä kesä on koiraharrastajan parasta aikaa!

Helatorstaina oltiin Hansun, Hannan ja Ninnin kanssa Annalla Haminassa paimentelemassa.

Annan neuvoilla sain Tinkan kanssa tosi hienoa lampaiden ajoa. Näköjään mun kannattaa antaa neidin endin juosta ylimääräsiä virtoja pois ja sitten aloittaa paimennushommat.

Videoita kuvattiin, mutta niiden siirto on vielä vähän kesken. Linkitän tänne kunhan ehdin. Nyt pitäisi alkaa treenailla suuntia (myötä- ja vastapäivään) sekä poispäinajoa. Siinä niitä haasteita riittääkin...

Päivän päätteeksi vielä tottisteltiin Hansun ja Hannan kanssa. Totesin, että meidän hyppynouto on mennyt rikki, Tinka kiertää hyppyesteen palatessa kapulalta. Aion aloittaa nyt saman  "hyppyhulluus"-treenin kun mitä Hansu tekee Viksun kanssa, eli kahden lelun leikillä saan itse hypäämisestä koiralle mieluisan jutun.

Täällä Hansun ottamia kuvia päivästä.

Lisäksi Tinkalla on hännän juuressa hotspot , eli ekan kerran koirulin elämässä käytiin eläinlääkärillä (siis muuten kun rokotuksessa), nyt on antibioottikuuri päällä ja kauluri estämässä neidin itsehoitoa, eli hotspotin nuolemista.

Mitäs sitä kaikkee onkaan tapahtunut... Jos vähän kootaan:

Viime lauantaina oli sitten meidän ekat hakukokeet. Ei mennyt kauhean hyvin.

Esineruutu 30p: Ei mitään huomautettavaa, tuomari kehui, että koira etsi intensiivisesti, reagoi heti hajun saatuaan ja reippaasti lähti heti tuomaan mulle esinettä. Mua kehoitettiin hengittämään välillä...jännitti melko paljon...

Tottis 74p: Katastrofitottis, ens kerralla treenataan enemmän... Seuraaminen oli hienoa, laukaukset ja henkilöryhmäkin meni aivan tosi hienosti. Jäävät nappiin, samoin kun luoksetulo. Tasamaan noudossa olis luovutus saanut olla tiiviimpi. Hyppynoudossa meni neidillä synapsit vinoon ja kiersi esteen mennen tullen ja vielä tuli mun viereen luovuttamaan kapulan (???). A-esteellä palatessa kiersi esteen. Eteenmeno olikin sitten melko erikoinen, minä paniikissa ymmärsin tuomarin väärin, että se antaa luvan kun saan lähettää koiran, eli sitten vaan seurattiin ja kentän reuna lähenee, kunnes tuomari sanoi, että lähetä vaan koira (iso hävetys). Siinä sitten oltiin jo niin lähellä reunaa, että Tinka bongasi 2 kuherruskuukautta viettävää västäräkkiä kentän reunalla ja säntäsi sinne, eli vähän etuviistoon vasemmalle. Huomasi itsekin varmaan mokansa, kun sen jälkeen kääntyi muhun päin ja jäi tuijottamaan mua. Meni sitten maahan kuitenkin nätisti. Paikallaanmakuu meni muuten nyvin, mutta ekalla "maahan"-käskyllä Tinka pomppasi metsin sivuun, ilmeisesti sanoin sen hyvin samalla lailla kun "vapaa". uudelleen sivulle ja maahan, loppu meni hyvin.

Vietti kuitenkin pysyi korkealla tosi hyvin koko tottiksen ajan, siitä olen TOSI onnellinen.

Tottisvideo löytyy täältä.

Kuvia (kiitos Teijalle!!)

Maasto 0p: Tinka työskenteli reippaasti ja löysi kaikki maalimiehet (kävi nuolemassa naamtkin), mutta ei ilmaissut, teki jopa oudon valeilmaisun. Liian vähän kiintorullatreeniä, sapiskaa ohjaajalle.

Tämä ohjaaja nostaa nyt ne pudonneet rukkasensa ja alkaa treenaamaan. Kisa nosti sisun kaulaan, mutta onneksi myös treeni-innon. Pienellä määrällä treeniä me saadaan HK1:n napattua itsellemme hyvinkin pian.

Kokeen jälkeen on treenattu jo kahteen otteeseen hakua. Päätin viimein, että Tinkalle otetaan käyttöön I-rulla ja nyt on treenit mennyt tosi hienosti. Vielä tarvitsee toisinaan apua (käden liike rullaa kohti) treeneissä. Mutta jo kokeesta seuraavana päivänä treeneissä nappasi itse (ilman apuja) toisella maalimiehellä kiintorullan suuhun. Umppareita pitää treenata, ja muutenkin vahvistaa kiintorullan käyttöä.

Kisakokemus karttui, ja erityisesti mulla se, että kuuntelen muiden neuvoja suodattimella, mutta teen niinkuin itsestä parhaalta tuntuu. Ja lisää treeniä!!!

Tosin nyt on panostettava paimennukseen, Hilun kisat on juhannuksen jälkeisenä viikonloppuna ja Pian kisat elokuun alussa. Jos Openin legejä aiotaan saada, on PALJON treenattavaa, mm. poispäin ajo. Huh.

...hallinnan nimittäin.

Tänään meni tottistreenitkin huonommin kuin ikinä. Seuraaminen meni ookoo, kuten myös jäävät. Paikallaanmakuussa ja ampumisissa ei mitään huomautettavaa. Noudon luovutukset oli jo paljon tiiviimmät. Mutta sitten...tokassa eteenmenossa meni puoleen väliin ja kääntyi katsomaan mua, kun ei nähnyt palloa kentän päässä.

Hyppynoudossa kiersi esteen ja sen jälkeen aloitettiinkin taas koko estenoutoasia ihan alusta tyyliin "Ai, pitikö sieltä TUODAKIN jotain?" Ja "Ai, saako nyt VARMASTI mennä kun sanot sen käskyn?"

Lenkilläkin neiti tulee noin kolmannella "Tule"-käskyllä - jos viitsii. En tiedä, onko sillä merkitystä, että juoksuja on alettu taas tekemään, eli hajut houkuttelee ja pissata pitää joka ikiseen ruohokökköön ja puhelinpylvääseen. Mutta ihan sama, toteltava on.

Toimenpiteet:

- Iloisempaa tottista, mutta pitää myös vaatia, että kaikki tehdään tismalleen oikein.

- Lenkillä natsikuri, jos eka käskystä ei tulla, tulee vihainen hirviömamma ja raahaa niskasta.

- Pihan pojat ei saa enää viedä Tinkaa lenkille. Minä olen nyt ainoa "kiva" ihminen Tinksin elämässä. Sori vaan.

- Treenisuunnittelua pitää parantaa HUOMATTAVASTI.

- Viimeisenä, muttei vähäisimpänä: PYSYN SÄÄNNÖISSÄNI.

Näillä siis eteenpäin, raporttia seuraa.

..ja taas pääsin rotikkaporukkaan vierailemaan, kiitos.

Tinkan rata: 1. maalimies vasemmasta etukulmasta noin 20 eteenpäin, 2. mm oikealla noin 30m eteenpäin, vain 25m syvyydessä kalliolla umpipiilossa, 3 mm noin 100 metrissä umpipiilossa.

Otin ekan irtorullalla ja muut norskilla (kolmas kiintorullatreeni). Lähetys vasemmalle, lähti tosi vinoon, joten huusin pois ja lähetin uudestaan, tällä kertaa lähti oikeaan suuntaan. Irtorullan tuonti ja luovutus hyvä, näytölle mentiin lujaa (menin loppuun asti liinassa roikkuen), perillä otettiin vielä maahanmeno ja hallinta, josta vapautus. Palkkana pekonia, mutta sen syötyään Tinka olisi selvästi halunnut pallon.

Oikean etukulman lähetys tökki, lähti aina liian oikealle alueen ulkopuolelle, taisin joutua lähettämään 4 kertaa ennenkuin lähti oikeaan suuntaan, eikä sittenkään uponnut riittävästi. Maalimies antoi merkin ja Tinka tulee rulla suussa mutta pudottaa sen noin 3 m ennen mua ja jää haistelemaan jotain sammalkökköä keskilinjalla. Yritin saada koiran tuomaan rullan mulle, ei onnistu, tarjosi sivulletuloa kovasti (eli selvästi tuo rullan mulle asti tuonti ei ole vielä koiralle ihan selvä juttu). Uusi lähetys, sama homma, tiputtaa rullan liian aikaisin ja kiinnostuu muusta. (Tässä välissä mamma vähän hermostui...) No, uusi yritys, nyt rulla tuli perille asti. Näytölle hienosti vetäen ja pekonipalkka oli ...no, kyllä söi se ne...

Sitten pari tyhjää, ekalla hämyumppari noin 20 m keskilinjasta. Tinka tarkisti umpparin ja palasi mun luo? Eipä olla ikinä tommoistakaan tilannetta kokeiltu. Kehuin ja lähetin parin metrin päästä uudestaan. Ensi kerralla pitää muistaa ottaa hämyumppari ja sinne taakse takarajalle ukko, että tajuaa jatkaa matkaa hämyumpparin jälkeen. Seurasi kaksi tyhjää pistoa, joilta Tinksi palasi ennenkuin huusin sen pois, teki ns. neulapistoja. Haluaisin, että koira palaisi vasta kun huudan sen pois...

Sitten viimeinen umppariukko kiintorullalla, joka meni kyllä ihan hyvin, vaikka jouduinkin uusimaan lähetyksen, kun lähti taas mihin sattuu. Ja sitten pallopalkka, viimeinkin.

Jouni kommentoi, että pitäiskö Tinkallekin ottaa välillä kivakivatreeniä. Minä "natsi" kun treenaan aina niin tosissani. Ehkä siinä olisi ideaa?

 Taidan vähän yliarvioida tuota neitiä, kyllä sekin toistoja tarvitsee vaikka fiksu koira onkin. Ja nimenomaan KOIRA. Tyhjiä pitää silti treenata, että saadaan laatikkomaiset pistot. Ja sitä rullan tuontia mulle asti. Edelleen. Huh mikä treeni. Seuraavat hakutreenit pitääkin sitten suunnitella huolellisesti, että saadaan paikattua tämä katastrofi.

Lauantai aloitettiin Mutalassa esineruudulla. Kisaruutu hieman minikoossa. Teija ja Tiina oli jo tallanneet ruudun ja siellä oli 3 esinettä valmiina (en tiennyt missä ne oli). Mutalan kisaruudussa on oja poikittain ruudun läpi, ruutu jatkuu vielä ojan takana. Esineistä kaksi oli ojan takana. Tinkalla ei mitään ongelmia, kaikki 3 esinettä nousi ennätysajassa, neiti etsi hienosti: tarkasti ja innokkaasti.

Sitten tottista, Tiinan & Olkun kanssa ilmoittautuminen, sitten Tiina ampui ensin seuraamisen aikana ja heti perään vein Tinkan paikallaanmakuuseen ja menin itse hetken mielijohteesta A-esteen taakse piiloon. Jälleen ekan paukun jälkeen piti käänty katsomaan taakse, toinen meni korvia kääntäen. Paikallaanmakuussa paukkuihin ei reagoida.

Tottiksessa otin jäävät (tosi hyvät) ja perään noudot, joissa nyt on selkeästi luovutus liian väljä, jää mun varpaista noin 10 sentin päähän. Myös A-estenoudossa tuli ensin takaisin ilman kapulaa? Uusiksi ja nyt tuli kapulakin. Ei voi aina ymmärtää pienen aussien ajatuksenjuoksua. Muttasiis, hinkataan noita noudon luovutuksia kotona. Eteenmeno jalkapallolle oli vauhdikas, mutta se olikin ihan näkyvissä kentän toisessa päässä.

Sitten rotikkaporukan kanssa Kangasalle hakutreeneihin. Uusi metsä, uudet maalimiehet. Ja sitten päätin vielä kuitenkin ottaa norskirullan käyttöön, jotenkin se I-rulla ei vaan tunnu oikeelta, kun se heiluu saalisviettisen koiran leuan alla kiihottavasti. Jos ihminen pystyisi päättämään edes kahden treenin ajaksi mitä tehdä?

Ensin ilmoittautuminen,  joka meni hyvin. Vähän Tinksi oli utelias, kun radan alussa oli ihq pikkutyttö.  Otin vähän vajaa 200m rataa, 3 maalimiestä. Eka maalimies etukulmassa umpparissa irtorullalla. Hienosti meni. Sitten tyhjiä 3 kpl, jotka meni ookoo, pyyhkeitä mulle epäselvästä ohjaamisesta ja Tinkalle siitä, kun ei oikein uponnut vasemmalle puolelle kunnolla. Sitten maalimies taas umpparissa, tällä kertaa kiintorullalla. Olin ohjeistanut, että auttaa tarvittaessa umpparin raosta. Tämäkin meni hienosti, vähän oli Kaisa auttanut rullan kanssa, mutta itse Tinka oli sen suuhun napannut. Broiskupullat ei kelvannut palkaksi, pallo on Tinksin lemppari. Sitten vielä pari tyhjää ja maalimies vasemmassa takakulmassa suorapalkalla.

Tosi hyvät treenit muuten, mutta omaan huolimattomuuteeni olen tyytymätön. Ohjaaminen pitäisi olla keskittyneempää. Mua heti jännittää, kun on uusia ihmisiä paikalla enkä keskity koiraan ja meidän tekemiseen. Esim. kerran lähetin yliheitolla Tinkan aivan vinoon etuviistoon tyhjälle. Tiistaina seuraavat hakutreenit, jospa ohjaaja tällä kertaa keskittyisin ohjamiseenkin...

Toinen kiintorullatreeni. Jännää.

Askartelin pehmeästä irtorullasta kliksullisen I-rullan ja päätin käyttää sitä. Ensimmäinen maalimies otettiin irtorullalla, sen jälkeen 4 kiintorullalla ja lopuksi vielä yksi suorapalkka.

Treeni meni muuten tosi hienosti, mutta kolmannella lähetyksellä Tinka nappasi rullan suuhunsa jo lähetyksen jälkeen, luultavasti koska se heiluu siinä kaulassa kiihottavasti ja myös häiritsevästi. Kielsin hillitysti ja lähetin koiran uudestaan, sama homma seuraavalla lähetyksellä, Jälleen kielto ja kutsuin koiran luo. Kolmannella lähetyksellä lähti hyvin ja oli menny maalimiehelle asti ja napannut rullan vasta siellä. Toivon todella, että sain viestin perille ikiajoiksi siitä, että rullaa ei oteta suuhun kuin vasta maalimiehellä, ettei meille tulisi koskaan valeilmaisuongelmaa. Sormet ristiin. On tämä rullakoiran kouluttaminen semmoista nuorallakävelyä, että välillä hirvittää.

Seuraavalla lähetyksella nappasi rullan reilu metrin päässä maalimiehestä, mutta taas sitä seuraavalla meni ihan luokse. Otettiin sitten viimeinen varuiksi suorapalkalla, eli maalimies heitti heti pallon kun Tinka tuli luo. Neiti oli ollut ihmeissään, kun ilmaisun aloittamisen jälkeen ei muistaakseni ole ikinä ollut vielä suorapalkkaa.

Nyt vaan treeniä sikinsokin irto- ja kiintorullalla sekä välillä suorapalkkaa sekä radan ajoa kiintorulla kaulassa. Lauantaina ja maanantaina olisi seuraavat treenit. 

Lopuksi vielä esineruutu, 50m syvä, 25m leveä, 4 esinettä (pari Jossun vaikeasti piilottamaakin), nostatin 3. Hienosti neiti etsi nenä auki ja innolla, kerran poistui ruudusta, mutta palasi kun huusin. Hyvä treeni, olen tosi tyytyväinen.

Maanantaina ensin hakuilmaisua Jossun kanssa ennen lenkkiä. Koska molemmat oli väsyneitä ja vetämättömiä, päätettiin ottaa sitten Tinkalle eka kiintorullatreeni (???). Ja menipä mielenkiintoisesti, taas eka yrittämällä neiti hokas homman hienosti...ja siitähän pääsee sitten vaan yhteen suuntaan...alaspäin. Todennäköisesti saatiin koko kiintorulla-asia pikkukoiran päähän ihan sikinsokin, hyvä kun meni vielä viimeisillä toistoilla maalimiehelle. Voi äly ja väläys, Oman Pään Mukaan voi siis myös tössiä.

No, torstaina uudestaan, uudella strategialla. Mietin kuumeisesti, otanko käyttöön I-rullan, alunperinkin jo sitä olen suunnitellut.

Sitten Mutalassa tottista, otettiin Kaisan ja Pasin kanssa parina "kisatottistreeni" paikallaanmakuineen, tietty kuitenkin palkaten välillä. Meidän treenin yhteenveto:

+ vietti pysyy hyvin ylhäällä, kaikki liikkeet osataan

- täsmällisyyttä pitää hioa, esim. noudon luovutus ja luoksetulon eteen istuminen suoremmiksi ja tiiviimmiksi (näitä olen nyt ottanut lenkillä)

- ampumisessa reagoi ekaan paukkuun seuratessa, mutta loput 2 meni vain korvia heilauttamalla. Paikallaanmakuussa ei reagoinut paukkuihin mitenkään, mutta kun Pasia palkattiin isolla patukalla riehuleikillä, nousi seisomaan (olisi halunnut mukaan bileisiin). Palasi maahan kun karjaisin.

 Edelleen menossa hakukokeeseen 16.5., eli muuta kun lisää treeniä. Kyllä se koira osaa, kunhan vaan osaan opettaa.

Viime viikolla otettiin Jossun kanssa lenkin ohessa ilmaisutreeniä, hyvin meni. Ekan kerran myös simuloin kaatumista, johon maalimies reagoi lähtemällä juoksemaan pakoon piilosta. Tinks oli ihan innoissaan.

Joensuussa pääsiäisenä ilmaisutreenit loskalumessa (kiitos Aija, Aino ja Seija). Raskas treeni. Painotin rullan mulle tuomista ja edelleen näytölle mennessä sitä, että tämä kömpelys voi tehdä ihan mitä vaan, mutta silti mennään täysillä. "Mukakaaduin" 2 kertaa ja muutenkin roikuin perässä painavasti. Rullan tuontia pitäisi saada vieläkin varmammaksi..... Miten? Nyt leikin ekalla kerralla, sitten palkkasin namilla muilta. Maalimiehet leikkivät hienosti Tinksin kanssa, iso kiitos!!!

Eilen kentällä pitkästä aikaa ampumista. Tinkan reaktio vahvisti, että ampua pitäisi nyt PALJON. Ekaan paukkuun reagoi tosi uteliaasti, mutta toka ja kolmas meni jo ilman reaktiota. Neiti on NIIN utelias... Eli lisää ampumista, joka on vaan taustahäly, mistään ei lennä palloja tai muutakaan mielenkiintoista. Otin myös hyppynoudot. Meinasi kiertää hyppyesteen, josta kielsin. Neiti palasi sivulle käskystä ja teki hienon hyppynoudon.

Tosin ei lähde enää noutamaan eka käskyllä, ottaa askeleen ja pysähtyy vierelle kontaktiin: "Ootkohan sä nyt ihan varma että NYT saa mennä....?" Kele. Hinkataas tätä sit taas. Sit voitais saada takas se varastamisongelma. Kierretäänköhän tässä taas ihan tuttua ympyrää?

Tässä kuvia parin viikon takaiselta Joensuun reissulta, kun Tinka ja Rini (Hazelmoor Natty Napkin) tapasivat.

Kiitos Aija kuvista!!!

"Leikitäänkö?"

 "Otan ihna pikku palan sun kepistä..."

"Varoitus."

Aussiepyörremyrsky.

Osataan me ihan seistäkin. Ainakin noin sadasosasekunnin ajan...

kuvat: Aija Tanskanen

Lauantaina Lahdessa Tanjan, Tiian ja Pian kanssa hakuilemassa. Ekat hakutreenit tämän vuoden puolella, vähän jännitti, miten opit on muistissa. Rata oli rankka, kun painavaa suojalunta oli Tinkaa mahaan asti. 

Rata:

- oikeassa etukulmassa äijä (irtorulla, pallopalkka), sitten tyhjä toiseen etukulmaan

- oikealle L-pisto, äijä (irtorulla, pallopalkka), huusin koiraa kuten tyhjältä pistolta

- vasemmalle tyhjä, oikealle tyhjä ja vasemmalla takakulmassa äijä (irtorulla, pallopalkka)

Yhteenveto:

rullan tuontia mulle haluan edelleen vahvistaa, viimeisellä äijällä juoksi taas mun ohi rullan kanssa. Näytölle lähdöt muuten hyviä, paitsi viimeiselle lähtiessä pysähtyi haukkaamaan lunta janoonsa. maalimies sitten taputti että T sai itse jatkaa matkaa ilman uutta "Näytä"-käskyä. Roikuin kaikilla näytöillä noin puoleenväliin matkaa liinassa antaen vähän jarrua, että neiti oppii, että olen siellä painona. Tanja antoi neuvon, että mun pitää tehdä myös erilaisia juttuja, kuten simuloida kaatumista (isompi nykäisy), jolloin maalimies voisi lähteä pakenemaan, näin vahvistaen koiralle sitä, että ohjaajan toilailuista huolimatta näytöllä mennään perille asti aina. Ja sehän on ERITTÄIN todennäköistä, että olen kokeessa naamallani. Meillä on siis buukattu hakukoe Ylöjärvelle 16.5. Tällä tietoa sinne mennään.

Nyt sitten pitäis saada treeniä alle ja kiintorulla käyttöön pian. Aion kiintorullan käyttöönoton jälkeen alkaa myös sillointällöin antaa koiralle suorapalkkoja maalimiehellä, näin ajattelin varmistaa sen, että neiti käy aina maalimielellä.

Blogilaiskuus iskenyt. Samalla kun treenilaiskuuskin.

Nyt kevään tullen aletaan taas treenailemaan tositarkoituksella, sillä 16.5. on buukattu paikka PAHA I-kokeeseen Ylöjärvelle, elokuussa mennään hakemaan paimennuskoulariin vaadittavat toiset legit lampailta ja ankoilta sekä toivottavasti päästään kokeilemaan myös naudoilla ekaa legiä. Jokelaan on buukattu TOKO AVO koepaikka 4.5., eli luoksetulon pysäytys  pitäisi saada nopeaksi siihen mennessä.

Tottista on treenailtu epäsäännöllisen säännöllisesti, Joensuussa pari viikkoa sitten päästiin myös pitkästä aikaa ottamaan hyppy- ja A-estenoutokin. Toimivat edelleen. Jäävät liikkeet on hidastuneet ja olen nyt hinkannut niitä pikapalkalla yksinäni -> virhe. Nyt jos käännyn katsomaan jäikö koira oikeaan asentoon, se lähtee tulemaan luokse (olettaa, että väärin meni). Niitä siis en saa enää yksin treenailla. Seuraamisen edistäminen on jäänyt tosi hyvin pois ihan vaan sillä, kun siirsin pallon treeniliivin takataskuun.

Paimentamassa on käyty Hilulla pariinkin otteeseen, viime kerralla saatiin hieno läpimurto, kun otin koiran parempaan hallintaan paimentaessa, neiti alkoi kuunnella ja hakea sitä tasapainoa lampaiden takana. Tinkallahan on taipumusta juosta mun ja lampaiden ympäri, ja jos komennan, se alkaa haukkua mulle. Kuvia paimennuksesta täällä. matkaa silti vielä kauniiseen paimennukseen on, paljon. Mulla erityisesti.

Hakuilemaan ekan kerran talvitauon jälkeen päästään ens viikonloppuna Lahdessa. Katsotaan sitten sen perusteella, miten todennäköistä kokeeseen meno toukokuussa oikeasti on.