Onhan tässä taas treenailtu, mutta blogin päivittäjä on NIIN laiska.

Viime sunnuntain jälkitreenit meni kuitenkin mainittavan hyvin kaikkien epäonnistuneiden jälkitreenien jälkeen (joista en edes ole vitsinyt kirjoitella), tein melko pitkän jäljen, nameja vain harvakseen ja puoliväliin tennispallo, loppuun toinen.Kun ideana on se, että Tinka osaa jäljestää ja on myös hyvä siinä. Mutta mikään ei motivoi neitiä etsimään tekemääni jälkeä... Funtsin asiaa, ja ajattelin kokeilla Tinkan rakastamia tennispalloja jäljellä. Syteen tai saveen.

Jälki menikin (alun sähellyksestä huolimatta) paremmin kuin pitkään aikaan, tennispallo yllätti puolessa välissä iloisesti, heiteltiin palloa vähän aikaa ja sitten jatkettiin. Tämä hieman jännitti, miten Tinka tästä lähtee palloleikin jälkeen jatkamaan, mutta ei huolta, jatko lähti hienosti. Lopussa taas toinen tennispallo, ja tarkkuuskin parani kun tuntui etsivän palloa jäljeltä. Oli loistoidea laittaa pallot jäljelle! Valoa pimeyteen!

Vierumäellä. Pitempi jälki kuin yleensä, ja meni tosi huonosti...

En tajua mikä siinä mättää, Tinka menee hajuvanassa mutta pari kertaa eksyi jäljeltä ja teki ylimääräisen koukkauksen, koska ei keskittynyt tarpeeksi. Damn. Pitää keskittyä jälkeen ennen talvea vielä että saa kunnon perusteet tehtyä...

Ainakin Tinka otti häiriötä liinasta jalkojen välissä ja ens kerralla laitankin valjaat. Muuten ei voi kun koittaa vaan tahkota...

Perjantaina jälkeä treenamassa Vierumäellä. Tein pellolle noin 50m jäljen, naudan mahapaloja nameina (jälkitreenit ei ollut tiedossa aamulla, joten Tinka sai aamulla normaali ruuan). Itse jäljellä oli namittomia askeleita ja namillisia.

Tinka ajoi jäljen hyvin, pari kohtaa oli, missä jäi haistelemaan sivuun, mutta palasi jäljelle taas. Nenä on aika ylhäällä, ei ihan maassa ja nameja jäi syömättäkin, mutta se ei haittaa. Jälki ei mene loistavasti, ei sinne päinkään, mutta kyllä se sujuu. Tällä viikolla voisi koittaa löytää ajan, että pääsisin ottamaan jälkirupeaman, eli jälkeä useana päivänä peräkkäin niin, että ruoka tulee vain jäljeltä niiden päivien aikana.

Tottiksessa vaan leikittiin kahdella pallolla, ja se sujuu meiltä jo tosi hienosti, mikään muu ei kentällä kiinnosta kun pallot ja Tinka tarjoaa leikkiä mulle tosi aktiivisesti.

    Lauantaina Vierumäellä pellolla otin Tinkalle jäljen esine-ilmaisua. Melko lyhyt jälki, alussa muutama nami ja sitten kepit (8kpl) noin kolmen metrin välein. Tinka lähti tosi hienosti jäljestämään, hasto nopeasti ekaa keppiä ja meinasi mennä oni, annoin pienen liinanypyn ja näytin keppiä ja kehut ja lihapullaa. Toisen Tinka jo huomioikin, kolmannella käskin maahan ja palkkasin kepin vierestä maasta. Neljännestä lähtien jo tajusi joten kuten idean, ja kuudennen nosti suuhun, mutta tiputti kun käskin maahan. Viimeisellä nosti kepin suuhun, meni maahan pikku nyoyllä liinasta ja sa Cesaria. Olen itse tosi tyytyväinen siihen, että jälki ajettiin tosi hienosti vaikka alun jälkeen ei ollut yhtään namia jäljellä. Ja itse esineetkin Tinka hoksasi hienosti alun jälkeen, ens kerralla on mielenkiintosta nähdä miten on opi uponnut kaaliin.

Esineruutu oli tosi vaikea, syvyys 540m ja leveys 40m. Esineet (3kpl) valmiita, molemmat takakulmat ja keskellä. Välillä satoi ja ukkosti tosi rankasti, ja taas jatkettiin. Lähetin Tinkan etukulmasta ja  tyttö upposi suoraan takakulmaan heinikön läpi ja nosti sieltä esineen. En kehunut, ettei tiputa esinettä ja käänsin vielä selänkin.Esine  tippui paria metriä ennen etulinjaa, mutta uudela käskyllä Tinka toi sen käteen asti. Loistavaa! Vaikea ruutu, valmiit esineet ja loistotyö!

Viikonloppu meni Ylöjärven Käyttöhukkien jälkileirillä - arvatenkin Ylöjärvellä...

Kouluttajana oli Susanna Mölsä, oikein osaava ja mukava kouluttaja. Lauantain jälki oli vähän - erikoinen - sillä sen jälkeen kun olin sen tehnyt, satoi vettä kaatamalla ja lisäksi hevonen kävi heittämässä rundin Tinkan jäljen päällä.... No, mutta ohjeena oli, että itse jälki piti tehdä niinkuin yleensäkin, ja tein Tinkalle noin 50m pitkän jäljen, jolla palkkana kypsiä kananpaloja, välillä 2-10 askelta ilman ruokaa ja aina palkattoman jälkeen pikkuinen kasa ja lopussa purkissa maksanpaloja piilotettuna heinien alle.Tuulikin kääntyi sateen jälkeen, ja jälkeä ajettaessa oli kova sivutuuli. Jälki ajetttiin ihan ookoo mielestäni, vaikkakin monelta kohtaa Tinka nappasi vain toisen puoleiset askeleet (voi juhtua myös voimakkaasta sivutuulesta), ruokaa siis jäi syömättä, mutta se ei ole mitään uutta, pari katkosta matkalla oli, toinen hevosen jälkien kohdalla (Tinka jatkoi kun odotin) ja toinen nenän maasta nosto oli kesken jäljen, en tiedä miksi, mutta siitäkin Tinka jatkoi kun odotin. JA loppupalkasta Tinka meni yli, kun olin laittanut loppumerkin 20cm jäljen jälkeen, se piti mennä tarkistamaan...Itse asiassa koko matkasta Tinka ajoi parhaiten aika lopussa olleen 10-askelisen tyhjän pätkän (siis ei nameja)....

Ohjeena oli alkaa tehdä lyhyempää jälkeä, että Tinka keskittyisi askeleihin huolella ja palkkana jotain superhyvää, esim. Cesaria lusikalla annosteltuna. Ja mun pitää olla lähempänä koiraa tukeakseni sitä, liina niin että voin estää Tinkaa skippaamasta askelien yli. Lopussa pitäisi myös vähän riehua koiran kanssa pallolla tms ja myös jäljelle mentäessä pitää hetsailla koiraa juttelemalla innostuneesti "Missähän se jälki mahtaa olla, mennään etsimään jälki" jne. Ja loppupalkan luona voisin pikkuisen estää koiraa että palkasta tulisi haluttavampi. Ja kehua pitäisi matkalla jos koira selvittää hankalia kohtia. Susannankin mielestä Tinka on erittäin ohjaajaherkkä koira, joten kehujen pitää olla melko mietoja jäljellä.

Sunnuntaina tein siis jäljen Susannan ohjeiden mukaan (noin 20 askelta, joka askelella Cesaria), paitsi että en tajunnut peittää loppupalkkaa... Musta sunnuntain jälki ei mennyt hyvin, Tinka otti musta paljon häiriötä ja myös liinasta joka nousee siis aika ylös jalkojen väliin kun olen niin lähellä. Tinka ajoi jäljen kyllä, mutta edelleen jäi ruokaa syömättä ja kerran jopa kun en päästänyt Tinkaa etenemään, sain turhautuneen äännähdyksen...

Hitsiläinen, pitää nyt miettiä miten jatkan. Tuntuu, että haluaisin edelleen tehdä niinkuin ennenkin, sillä Tinka ei ole ahne, eikä ruoka ole sille se "juttu" jäljellä vaan itse jäljestäminen on se kivoin homma. Pitää miettiä, jos menis tiistaina ajamaan jäljen ja päätän ennen sitä miten jatkan. Hankalaa tämä jäljestäminen...

Sunnuntaina 17.6. oltiin LKK:n jälkikoulutuksessa, kouluttajana Vesa Kuosmanen.

Tinka aloitti aamulla noin 25 m pitkällä jäljellä, nameina oli keitetyn maksan paloja ja koiralla nälkä (ei huolinut ruokaa maalimieheltä edellisenä iltana). Tein jäljen niin, että siellä oli myös namittomia askelia siellä täällä, 1-4 kerrallaan. Lopussa kasa namia.

Lähdettiin autolta ja taas Tinka jäljesti mun jälkiä jäljen alkuun. Itse jäljen alkaessa, mun pitää r a u h a l l i s e s t i laittaa liina mahan alta ja sitten antaa koiran jatkaa ja antaa käsky "jälki". Tinka lähti hyvin ajamaan jälkeä, ja se olikin meidän paras jälki tähän asti! Sain neljä hyvää neuvoa (tai paljon muitakin, mutta tässä vaiheessa tärkeimmät):

1. Suu kiinni kun koira ajaa jälkeä, ei saa häiritä koiraa. Tinka on ohjaajaherkkä ja reagoi mun puhumisiin.

2. Toinen käsi taskuun tai selän taakse pois hiplaamasta liinaa, aiheutan sillä pientä liikettä liinaan huomaamattani ja näin koiralle liinahäiriötä

3. Ole rauhallinen!

4. Koiraa ei tarvitse ottaa hallintaan tai rauhoittaa ennen jälkeä, se usein vain nostaa/laskee koiraa sen sijaan että koira voi vaan jatkaa jäljestämistä kun tullaan jäljen alkuun, jos vire on jo kohdallaan.

Päivän päätteeksi ajettiin vielä toinen jälki, jossa tulikin häiriötä (mm. toinen ohjaaja tallasi vieressä jälkeä tömistellen omalle koiralleen, autoilla koirat tappeli ja ärisi), ja kun Tinka nosti pään jäljeltä ja katseli tapahtumia, mä en tehnyt mitään ja Tinka jatkoi jäljestämistä joka kerran hienosti. Jäljellä oli pitempiä pätkiä namittomia askelia ja pari kasaa niiden jälkeen, sekä lopussa kasa maksaa. Jälki meni tosi hienosti mun mielestä.

Kuvaaja: Tanja Lehikoinen (kiitokset!)

***

Lopuksi käytiin Pian ja Zaron kanssa uimassa, tai paremminkin heittelemässä palloa Villähteellä rannassa että koirat saa purkaa treenipaineita, ja kivaa oli, pari kuvaa alla.............

Kumipallona luokses pompin..................

Tuodaan, tuodaan.........

No, heitä se nyt jo!

Että olisi jotain tuliaisia kotiin, kieritään lopuksi vähän.....

Annen ja Pian kanssa jälkeä treenaamassa. Tein noin 20 metriä pitkän jäljen enkä laittanut ihan joka askelelle namia ja matkalle jätin pienen purkin Cesaria ja loppuun toisen purkin. Kokeilin myös vaihteeksi ajaa jäljen valjaat päällä ja liina mahan alta niin että tulen Tinkan takana jäljestäessä.

Taas autolta lähdettiin veto päällä jäljestämällä mun jälkiä kohti oikeaa aloituskohtaa, Pia neuvoi, että annan Tinkan vaan jatkaa kun pääsee jäljen alkuun, kun on jo vireessä eli annan vaan käskyn kun jälki alkaa. Eli en ala rauhoittelemaan ja ottamaan hallintaa kun koira on treenaamisen alussa ja vire päällä. Ja siitä Tinka jatkoikin, osa nameista jäi syömättä mutta jälki ajettiin ihan hyvin. Purkin kohdalla ihmetteli vähän, laitoin Tinkan maahan ja rauhoituttiin syömään Cesarit. Sit jatkettiin ja lopussa taas purkin kohdalla maahan ja syödään.

Jälki meni musta tosi hyvin, hitaammin ois saanu mennä, sen korjaan ens kerralla, mutta vire säilyi ja jälki ois saanu olla PALJON pitempi!!! Ens kerralla siis pitempi jälki, vähempi nameja askelilla ja ylläreitä matkan varrella. Yllärit pitää vaan vielä keksiä....

Sit mentiin Villähteelle uittamaan koirat, Tinka innostui tosissaan kisaamaan pallosta Parren ja Oliverin kanssa, vaikka se joutui pomppimaan kuin saukko siellä vedessä missä isot pojat eteni aika helposti. Nyt se on ihan puhki ja nukkuu nojatuolissa :-)

Viikonloppu meni Kiteellä paimennuskokeissa tuomarin sihteerinä, auronko porotti ja naama on ihan punainen, mutta olipa se varsinainen tehokurssi paimennuksen teoriaan! Nyt on hirveä hinku päästä itsekin treenamaan paimennusta Tinkan kanssa!!!

Sunnuntaina ennen kotimatkaa otettiin vielä Tinkalle ja Kaleville jäljet Pian pellolla.

Tein noin 25-metrisen jäljen, joka sai vanheta 20 minsaa.

Taas Tinkalla oli hyvä meno päällä jäljelle mennessä, rauhoitin koiran ennen ja sit lähetys. Ekan jäljen osoitin, sitten Tinka lähti ajamaan tosi hyvin noin jäljen puoleen väliin asti, kunnes yhtäkkiä "kyllästyi" ja heitti pitkälleen jäljen viereen ja alkoi syödä heinää.... Koitin vielä usuttaa Tinkaaa jäljelle, mutta ei kiinnostanut, joten pois vaan... Hö.

Joko nyt jälki on tylsää tai sitten vaan ei kiinnosta, pitää miettiä miten saisin jäljestä jännittävämmän ja vaihtelevamman.... Lisäksi Hansu neuvoi, että voisin jo siirtyä Tinkan taakse liinan kanssa jälkeä ajaessa, olen nyt ollut vieressä/takaviistossa.

Tein nyt aamulla pikku jäljen tuohon viereiseen nurmikonplänttiin, oli pakko kokeilla jäikö edellisestä kerrasta traumat... Ihan vaan 15 askelta ja jokaisella puolikas natural menun palanen. Ja hyvinhän se meni, onneksi.....!!!!!!!!! Ei jäänyt traumoja kusiaisjäljestä. Veti kun pieni possu eteenpäin nelivedolla.

Tänään lähdetäänkin sitten Kiteelle katselemaan paimennuskokeita. Tinkan veli Kalevi ja omistajansa Johanna tulevat meidän kyydillä, eli viikonlopusta voi tulla aikas rattoisa kun sisarukset pääsevät tutustumaan Kiteen maisemiin - watch out Kitee!!! :-)

Eilen ei pitänyt treenata, tuli taas vaihteeks semmonen olo, että olis parin päivän breikin paikka....

No, menin sit kuitenki pellolle ku sain seuraakin - ja oon tyhmä. Heinä oli polviin asti, eli ei mikään ihanteellinen paikka aloittelevalle koiralle. Tein takatuuleen noin 40-50 metriä pitkän jäljen, joka askelella jauhelihapihviä.

25 mins vanhentuneena lähdettiin ajamaan jälkeä, Tinka jo hyvin asettuu istumaan/maahan ennen jälkeä. Sit ajamaan. Alku vähän takkusi, mutta sit lähdettiin, noin vajaan kymmenen askelen päässä Tinka yhtäkkiä aivasti, sit puhalteli nenäänsä ja sit meni sivuun jäljeltä maahan ja hieroi nenäänsä heinikkoon ja alkoi syödä heinää!? Siinä vaiheessa huomasin seuraavan askeleen namin, joka oli aivan täynnä kusiaisia.....!!!!! Oli tyttö varmaan vetässyt nenäänsä pari kusiaista ja syönytkin pari, ei varmana tuntunut kivalta. Enkä saanut sitä millään jatkamaan, söi vaan heinää kun kevätlaitumelle päässyt lehmä. No, laitettiin sitten parin askelen päähän kasa nameja ja houkuteltiin Tinkaa niitä syömään, mutta ei. Joten lopetettiin ja koira autoon. Ikävä homma. Seuraava jälki pitää tehdä helppona ja johonki missä ei varmasti ole ötököitä...... Toivottavasti ei jäänyt pitkäaikaista kammoa jäljestämiseen, tyttö parka.

Perjantaina oli pelastustreenit, tein ihan aluksi Tinkalle jäljen pellolle vanhenemaan. Oli tarkoitus tehdä noin 50 m pitkä jälki, mutta se taisi jäädä 30-40 metriseksi, kun loppui namit (jotka muuten olivat lammasta paistettuna, nam.)

Jälki ehti vanhentua yli tunnin, kun otettiin esineruutu sillä välin.

Tinka ajoi jäljen tosi hyvin, nyt ekan kerran näin, että askel "siksakki" on auennut ja siis jälki itsessään on nyt ymmärretty. Edelleen koiraa saa välillä himmailla kaksin käsin, kun välillä mennään rauhassa ja keskittyen ja välillä neliveto menee päälle. Koko jäljeltä poimin pois 4 namia, eli kaikki muut askeleet käytiin läpi (taisi tosin olla lampaan lihallakin oma osuutensa). Jälki lopetettiin muutamaa askelta ennen loppua. Olen ihan tyytyväinen, sain jopa alun rauhoitettua mukavasti ennen aloitusta.

Esineruutu tehtiin vaihtelun vuoksi pellolle. Nostatin 2 esinettä, ekalla Tinka ryntäili minne sattuu mutta palasi ruutuun kun kutsuin, toi esineen noin metrin päähän musta (ruudun takakulmasta) ja toka esine nousi toisesta takakulmasta ja se tuotiin melkein käteen asti... Eli hyvä treenipäivä.

Viikonloppu chillailtiin mökillä, oli kivaa, eka kertaa veneessä ja uimassakin Tinka kävi.

Eilen sitten sain itteni raahattua viimein pellolle (jälkihän siis ei kuulu mun henkilökohtaisiin lempitreenilajeihin) tekemään Tinkalle jäljen alkeita.

Pellolla oli noin 10-senttistä heinää, joten mun askeleet näkyi aika hyvin, joka askelelle nami ja kävelin enemmän jalat linjassa kun viimeksi, silloinhan Tinka tuppasi skippaamaan joka toisen askeleen. Tein noin 45-50 askelta pitkän jäljen. Vanhenemisen aikana käytiin ison tien varrelle opettelemassa sitä, että autoja ei jahdata/paimenneta. Menikin aika hyvin, muutaman auton (ja kiellon) jälkeen jo katsoi mua kun auto tuli vastaan :-) Ihan ku ois pyytäny lupaa - pliis saanksmä.... Anny....Jooko....

No, jälki meni hyvin, en ottanut lähtöä tarpeeksi rauhallisesti, tai siis en vaatinut koiraa rauhoittumaan alussa, se tiesi että ollaan menossa tekemään jotain ja suunnilleen raahas mut perässään pellolle nelivetoa. Eli alku rauhallisemmin ens kerralla. Itse jälki meni hyvin kun homma upposi, kolmelta askelelta sain kerätä namit pois, muuten meni joka askeleen. Kävelin tällä kertaa ihan Tinkan vierellä niin sain sen pidettyä hötkyilemästä sivusuuntaan. Lopetettiin muutamaa askelta ennen loppua.

Olen ihan tyytyväinen treeniin näin yleisesti ottaen, mun pitää vaan miettiä ja toteuttaa jokin alkurutiini aina, esim. voisin laittaa koiran istumaan metrin ennen jälkeä ja siitä sitten rauhoittumisen jälkeen aloitetaan.

Lähdettiin Tanjan kanssa päiväksi Jaalaan treenailemaan. Paikka oli ihana, Merjan omalla tontilla on jälkipellot ja hakumetsät rakennettuine piiloineen!!! Ja tietty tottiskenttä esteineen... Tahtoo kanssa...

Tein ensin noin 50m:n jäljen pellolle vanhenemaan. Joka askelelle maksanami. Sitten tallattiiin hakurata.

Ajoin jäljen kun se oli vanhennut noin puoli tuntia. Tinka meni nenä maassa nelivedolla pellolle. Laitoin sen istumaan jäljen alussa, ja se heti haistoikin alun namit. Siitä sitten vaan ajamaan. Tinka haistelee hyvin, mutta ongelmaksi tuli, että pelto oli vielä aika jäässä, joten en itse ollut ihan varma missä askeleet meni. Niinpä muutama askel jäi väliin ja T yritti palata takaisinpäin syömään väliin jääneet namit... Pidin koko ajan pientä vetoa remmistä toisen etujalan alta, että saan vauhtia hiljaisemmaksi. Ennen loppua pois jäljeltä. Kaiken kaikkiaan ok jälki, mutta ei missään tapauksessa hyvä. Olihan se kevään eka, syksyllä ollaan otettu pari pentujälkeä.

Ensi kerralla: pitää kävellä jälki niin, että askeleet on vähän enemmän "toistensa jälkeen", nuorallakävelytyyliin, ja paikkaan, missä vähän näkisin omat askeleeni. Jäljen loppu pitää merkitä, nyt kyttäsin koko ajan sitä paikkaa, missä pitää lopettaa, etteei mennä ohi. Ja olen lähempänä koiraa, ihan sen vieressä, että pääsen paremmin ohjaamaan. Nyt olin takaviistossa, kun pelkäsin sotkevani jäljen.

Hakutreenissä otin 3 tuuli-ilmaisua, eka oli korsossa ja T saikin hajun melkein heti keskilinjan jälkeen. makkarapalkka ja kehut, hyvin meni. Toinen löytyi tosi hienosti kallion alta ja kolmas olikin vaikeampi, kun tuuli hiljeni, mutta löytyi sekin, piti vaan kauemmin etsiä sitä hajua.

Tottiksen jätin väliin kun oli jo niin myöhä, piti päästä jo kotiin.