ASCA paimennuskisat Kiteellä 6.-9.8.:

Ensin klinikka ma-ti, sitten kisat to-su. Extrana ASCAn tokokoe perjantai-iltana.

Hieno viikko, oli ihanaa nähdä kaikkia paimennusystäviä taas pitkästä aikaa.

Olin ilmoittanut Tinkan vain naudoille joka päivälle. Torstaina kuitenkin saatiin eka hyväksytty legi ja perjantaina toinen. Lauantaina kokeiltiin openin rataa, mutta totesin, että ehkä sitä ajamista ja suuntia vois treenata ihan oikeesti...

Eli Tinkalla on nyt siis myös STDc -titteli! On se vaan hieno (ja rohkea) koira!
Mun rakas. <3

Lisäksi ASCA-tokokokeessa Tinka sai hyväksytyn koetuloksen 191 p ja sijoittui toiseksi, vaikka juoksut oli vielä päällä ja neiti vähän vaisu.

Ensin hyvät uutiset: Tinka sai sekä lampailta että ankoilta hyväksytyt legit viikonlopun paimennuskisoissa, joten nyt on tarvittavat 2 hyväksyttyä legiä eri tuomareilta kasassa ja STDds -tittelit ansaittu.

Lauantaina Tinka oli neljäs started sheep -luokassa ja sai Most promising started sheep -palkinnon, mistä olen tosi ylpeä. (Tuomari nimenomaan mainitsi, että palkinto meni koiralle, ei ohjaajalle....)

Lauantaina ei saatu ankkoja pois ottoaitauskulmasta ja keskeytin, sunnuntaina jouduttiinkin sitten avoimeen luokkaan lampailla ja vähän reviteltiin treeninomaisesti neidin kanssa, legi ei läpi koska ylitin openin ohjaajarajan. Ankat meni sunnuntaina läpi rimaa hipoen, hyvin ei legi missään nimessä mennyt, yhtä helkkarin huutoa ja juoksemista....

Klinikka Marten Walterin johdolla oli tosi opettavainen, erityisesti teoriaosiot. Paljon aukesi semmoisia asioita, mitä varmaan olisi ollut hyvä tietää jo silloin, kun paimennusta aloiteltiin. Hieno klinikka.

Myös moni muu asia aukesi minulle ohjaajana sekä klinikan että kisojen aikana ja jälkeen. Tinkalla ja minulla on ollut koko paimennuksen aloitus ihan vääränlainen. Tinka on ohjaajaherkkä mutta fiksu koira, ja selvästikin se ryntäily on tasan sitä, että neiti palkkailee sillä ryntäilyllä itse itsensä koska minä en sitä osaa paimennuksessa karjumiseltani ja jännittämiseltäni tehdä.

Kun me nyt siirrytään lampailla ja ankoilla avoimeen luokkaan, on menon muututtava totaalisesti - vaihtoehtona on koko paimennusharrastuksen lopettaminen. Tämmöisessä päättömässä ryntäilyssä ei ole yhtään mitään järkeä, varsinkin kun jälleen yksi jenkkituomari kertoi, että mulla on tosi lahjakas pikku paimenkoira... 

En tykkää huutaa koiralle, enkä sitä tee muutenkaan. Varmaan seuraava vaihe olisi, että me mennään pyöröaitaukseen aloittelemaan hallintaa ja rauhallista tekemistä. Tosin en vieläkään ole keksinyt, miten estän neitiä sielläkään palkkaamasta itseään. Vertailuksi : tottiksessa kun pallo (=palkka) on mulla taskussa eikä Tinka saa sitä itse, mutta paimennuksessa ne lampaat on siinä... Vielä pitää miettiä. Kun nyt ensin pääsis johonkin, missä on lampaita.

Nyt kuitenkin aletaan keskittyä ens lauantain hakukokeeseen. Tällä viikolla pitää vielä korjata se hyppynouto ja varmistella kiintorullailmaisua.

Kiteellä aitatalkoissa ja paimentelemassa helteisenä viikonloppuna. Ihanat pari päivää, kiitos Pia, Hansu ja Tiia!!!

Ekan hulinasetin jälkeen pyysin Piaa ottamaan Tinksin ohjaukseen ja näyttämään mulle mitä mun oikein pitää tehdä, miten mä saan sen vauhdin pois.

Pia sai Tinkan paimentamaan ihanan nätisti ja jotenkin se kai sitten aukesi (IHME?) mullekin, koska viimein aloin tajuta sen vartalouhan, jota mun pitää käyttää, että saan neidiltä vauhdin pois. Meidän ongelmanahan on ollut, että Tinka kiihdyttää itsensä sata lasissa ensin juoksemaan ympyrää ja sitten nippaa lampaita persvilloista, kun mittarit on tarpeeksi kaakossa.

Eli huutamatta, mutta astumalla muutama uhkaava askel koiraan päin kun vauhti nousee, kun koira pysähtyy, paine pois ja homma jatkuu ilman kaunoja. Sen lisäksi jo aitaukseen mennessä pidän neidin hanskassa, ei mitään vetämisiä eikä hötkyilyjä, rauhallinen ja varma sisääntulo aitaukseen. Jopa häkistä poisotot oli nyt nättejä ja ennen kaikkea varmoja.

Lienee paras koputtaa puuta, kun sanon, että NYT on semmoinen olo, että tiedän viimein, mitä tehdä, kun mulle sanotaan "Vauhti pois." Neidiltä löytyi kaiken sen hyrräämisen alta nätti tasapainokin, vaikka se yliflänkkääkin vielä ellen keipillä ohjaa sitä taakse. 

Nautojakin kokeiltiin lopuksi, ja pienestä epävarmuudesta huolimatta Tinka pärjäsi oikein hienosti!!! Ylpeä olen pikku paimenestani. <3

Nyt sitten vaan suuntatreeniä ja odottamaan kesän kaksia klinikoita!!!

Blogin päivittäminen on ihan retuperällä, sorry. Laitetaan siis tämmöinen kooste viime aikaisista treeneistä:

HAKU: päästiin Tinkan kanssa YKän rotikkaporukkaan vakkareiksi, jei! Kiitos kaisa & co!

Eilen oli pitkästä aikaa hakutreenit, jotka menikin tosi hyvin. Ajoin 200m:n radan, 4 maalimiestä: etukulmassa umppari, sitten umppari noin 75m:ssä, pressupiilo 150m:ssä ja maastopeitollinen maalimies takakulmassa.

Koko rata kiintorullalla, muuten ilmaisut meni hyvin, mutta pressumaalimiehen kanssa oli hankaluuksia, jouduin lähettämään kolme kertaa hakemaan, kun ekalla kerralla tiputti rullan ennen keskilinjaa jonkun hajun takia. Saatiin kuitenkin siitäkin onnistuminen loppujen lopuksi. Neiti otti itse kiintorullan kaikilla ja lähti näytöillekin hyvin. Olen tosi tyytyväinen meidän edistymiseen haussa. Ollaan nyt menossa hakukokeeseen 4.7. Tampereelle ja varasijalla 16.7. Lahdessa. 

VIESTI: viime viikonloppuna pitkästä aikaa Jossun ja Kalevin kanssa viestitreenit, jotka nekin meni hienosti, vaikka tehtiin pitkä rata näin tauon jälkeen (lopullinen matka lähes 600m). Tinkan treenissä ei sitten niin mitään huomautettavaa. Lisää tätä.

 PAIMENNUS: Ollaan oltu mahdollisimman usein treenailemassa paimennusta. Koko laji on mulle niin käsittämätön, että hapuillaan siinä eteenpäin parhaamme mukaan. Ollaan ilmoittauduttu Kausalan kisoihin molemmille päiville sekä lampaille että ankoille. Toivoisin jotain heräämistä tähän lajiin, kun mun osaamattomuus ohjaajana vaikuttaa Tinkaankin. Sillä on kuitenkin intoa ja syvää paloa siihen hommaan ihan älyttömästi.

TOTTIS: jäänyt vähemmälle, hyppynoutoa olen nyt yrittänyt korjata ihan vaan hyppyyttämällä kahden pallon palkalla. Lisäksi ollaan taas tehty eteenmenoa ilman maahanmenoa, että saan neidille uskon juosta kentän laitaan asti. Seisomista otettiin pitkästä aikaa viime tiistaina kentällä, ja huomasinpa, että ei kerran opittu ole automaattisesti takaraivossa, ellei sitä ole kerrattu, eli sain taas antaa suuret käsiavut.

 ESINERUUTU: Viime viikolla 3 kertaa esineruutua, joista 2 aivan loistavia, nostatin 4-5 esinettä ja Tinka etsii hienosti. Viestitreenin jälkeinen esineruutu olikin sitten vähän…huono. Nostatin vaan yhden, neiti taisi olla (kerrankin) vähän poikki. Uutena juttuna esineruudussa olen nyt ottanut ei-niin-kivoja esineitä, kuten tarrapaplari, joka oli yllättävän vaikea, Tinka löysi sen, mutta ei millään olisi ensin ottanut sitä suuhunsa. Näitä siis lisää, pitää tyhjentää kaapit, että löydän ikävää roinaa ruutuun.

Nyt viikonloppuna Pian luo Kiteelle aitatalkoisiin ja paimentelemaan ja ensi viikolla jatkuu hakuilu. Kyllä kesä on koiraharrastajan parasta aikaa!

Helatorstaina oltiin Hansun, Hannan ja Ninnin kanssa Annalla Haminassa paimentelemassa.

Annan neuvoilla sain Tinkan kanssa tosi hienoa lampaiden ajoa. Näköjään mun kannattaa antaa neidin endin juosta ylimääräsiä virtoja pois ja sitten aloittaa paimennushommat.

Videoita kuvattiin, mutta niiden siirto on vielä vähän kesken. Linkitän tänne kunhan ehdin. Nyt pitäisi alkaa treenailla suuntia (myötä- ja vastapäivään) sekä poispäinajoa. Siinä niitä haasteita riittääkin...

Päivän päätteeksi vielä tottisteltiin Hansun ja Hannan kanssa. Totesin, että meidän hyppynouto on mennyt rikki, Tinka kiertää hyppyesteen palatessa kapulalta. Aion aloittaa nyt saman  "hyppyhulluus"-treenin kun mitä Hansu tekee Viksun kanssa, eli kahden lelun leikillä saan itse hypäämisestä koiralle mieluisan jutun.

Täällä Hansun ottamia kuvia päivästä.

Lisäksi Tinkalla on hännän juuressa hotspot , eli ekan kerran koirulin elämässä käytiin eläinlääkärillä (siis muuten kun rokotuksessa), nyt on antibioottikuuri päällä ja kauluri estämässä neidin itsehoitoa, eli hotspotin nuolemista.

Olipa taas semmoinen reissu... Eli Hannan ja Teijan kanssa Hilulla sunnuntaina paimentamassa.

Olin niin suunnitellut etukäteen että olen tyyni ja zenmäisen loistava ohjaaja, ettei Tinka kuumene.

Kuumeni se. Ja haukkui. Tuo koira on siitäkin mulle sopiva, että se ei ole semmoinen räksyttävä piski, en yhtään tykkää treenatessa siitä kun koira ääntelee (vuotaa tai ylikuumenee). Mutta nyt siis sain Tinkan jotenkin sähläämällä semmoiseen mielentilaan, että ääntä lähti, neiti juoksi ympyrää ja räksytti. Mitä enemmän se räksytti, sitä enemmän minä hermostuin. Eli eka setti meni ihan reisille, rompasin jopa koiran eka kertaa elämässään niskasta ilmaan kun paloi käämit.  Nyt kaduttaa, ei se koiran vika ole että minä vaan olen maailman huonoin paimennusohjaaja.

No, otettiin vielä toinen perusharjoitus, joka menikin paremmin ajoittain. Mutta Annan luona löydetty tasapaino ja rauhallisuus oli tiptiessään. Sain Tinka toimimaan ainoastaan niin, että otin vauhdin pois laittamalla koiran HETI maahan kun se alkoi osoittamaan kiihtymisen merkkejä.

Sitten piti ottaa yksi treeni poispäin ajoa niin että koira oli liinassa. Liinaharjoitus toimi meillä (mutta ei poispäinajotreeninä), koska pääsin puuttumaan ryntäilyyn nyppäämällä liinasta ja kieltämällä. Varmaankin siitä syystä viimeinen treeni ankoilla meni yllättävän rauhallisesti ja kauniisti, yhtään höyhentä ei pöllähtänyt, olin positiivisesti yllättynyt.

Nyt kotiläksyksi harjoitellaan myötä- ja vastaan-käskyjä. Vaikka auton ympäri, niin että ollaan molemmat auton takana, sanon "myötä", jos koira lähtee oikeaan suuntaan, heitän pallon palkaksi auton yli. Lisäksi "kävele" -käskyn voisi opettaa, mulla ei ole nyt mitään rauhoittavaa käskyä jolla koira vaan kävelee.  Käsky voisi auttaa poispäinajossa, sillä Tinka kyllä kuuntelee mua vaikka hötkyileekin. Katotaan miten sen opettaisin, vinkkkejä vastaanotetaan. 

Sovittiin myös Hannan kanssa, että otetaan ensi kerralla jotain tötteröitä mukaan, että voi etukäteen suunnitella tarkkaan itselleen radan mitä ajaa. Näin koirallakin on varmempi olo kun ohjaajalla on suunnitelma eikä vain sattumanvaraisesti kuljeta eestaas. Lisäksi Tinkalla kokeillaan sitä, että minä kuljen edellä lampaiden kanssa ja neiti on liinassa Hannalla perässä. Kiitos Hannalle hyvästä matkaseurasta ja vinkeistä!

Lauantaina Hansun ja Viksun kanssa Annalla paimentamassa. Tuuli pyöritti lehtiä maasta ja paimennusaitauksessa oli melki polviin asti kuraa (tällöin sitä taas muistaa miten "ihanaa" on kun on opettanut koiran hyppimään itseään vasten tottiksessa...)

Ensin taas mentiin ympyrää ja lujaa... Pikkuhiljaa vauhtia saatiin pois ja hallintaa lisää, ja loppujen lopuksi jopa MINÄ sain Tinkan menemään TOSI nätisti. Se vaati vain PALJON kärsivällisyyttä ja pari perkelettä - plus tietty kehut oikeaan aikaan. Välillä jopa tuntui että alan saada pikkuisen käsitystä siitä, mitä mun pitää tehdä paimentaessa. Onneksi vaan ihan pikkuisen. Takaperin kävely tosi liukkaalla kuraisella alustalla tosin vaatii enemmän tasapainoa kuin mitä ikinä kuvittelin omaavani :)

Videoita täällä, kiitos Hansu! Ja suurkiitos Annalle taas neuvoista ja lampaiden lainasta :)

Käytiin vielä Haminan tottiskentällä ottamassa treenit ja keräilemässä kukkia. Ampumisen siedättämiseen saatiin Hansun kanssa sovittua strategia kun Hansukin pääsi nyt näkemään miten Tinka oikeasti siihen reagoi, eli ainoastaan seuraamisessa neidillä on tullut joku assosiaatio ampumiseen, muuten reaktio on joko utelias tai ei sitä ei ole. Eli nyt muutama viikko ammutaan kentällä niin, että vaan oleskelen Tinkan kanssa ja sitten tulee ampu. Eli sitä vaan sattuu, siitä ei tarvitse välittää. Sitten kun siihen ei enää reagoida mitenkään, ammutaan kaksi kertaa (välillä vaan yksi). Mä en usko että siitä tulee mitään ongelmaa ellei siitä sitä tehdä. Hengailin kentällä Tinkan kanssa ja Hansu ampui useamman kerran, viimeisellä Tinka kuuli mistä ääni tulee ja oli lähdössä kohti Hansua, muuten ei välittänyt muuten kuin kuunteli ääntä.

Sunnuntaina vielä sateessa ja tuulessa peltojälki, noin 150m ja vähän kiemurteleva, nameja siellätäällä ja pallo lopussa, eka vieraan tekemä jälki. T ajoi vasta puolenvälin jälkeen keskittyneemmin, siihen asti aikamoista hohhailua. Pitää taas skarpata jäljen kanssa, käydä vaikka pellolla muutaman kerran ennen lumia. Saman mittaista jälkeä myötätuuleen, hieman kiemuroita niin ettei suunta kuitenkaan muutu, eli ei vastatuuleen, koska se edistää hätiköimistä. Katsotaan saisinko enemmän onnistumisia ja sitä kautta paremman keskittymmisen jälkeen. Jälkihän ei ole tämän ohjaajan lempilaji, liian tylsää ja yksinäistä...

Päästiin Marin luo paimentamaan Hansun kanssa viime torstaina, kiitokset vielä vieraanvaraisuudesta!

En jaksa sepustella sen pitempään, sama ryntäilyongelma Tinkalla edelleen. Marin kanssa porukalla pohdittiin, josko se kuitenkin johtuisi pienestä epävarmuudesta, Tinka ei luota itseensä joten kokee kovaa vauhtia rynnimisen tarpeelliseksi eläinten liikutteluun.

Tehtiin rauhallisia harjoituksia, joissa kiellettiin kaikenlainen rynniminen ja yritettiin havainnollistaa Tinkalle eri tavoin miten pienillä ja rauhallisilla liikkeillä ja eleillä se saa lampaat liikkeelle. Näitä jatketaan vielä ensi kerrallakin, katsotaan liikahtaako herne oikeaan suuntaan oivalluksen myötä. Muuten on koskaan turha haaveilla Openiin pääsystä.

Ja kiitokset Hansulle päivän parhaista nauruista. Musta se video pitäisi julkistaa ;-P

Tinkalle lauantaina hyväksytty legi lampailta Started-luokassa, pisteitä 85/100 (2. sija).

- Ohjaaja muisti sulkea portin ja ohjata mutta käveleminen olikin sitten vähän niin ja näin...

Sunnuntaina hyväksytty legi ankoilta Started-luokassa, pisteitä 72/100 (2. sija).

- Höyhenet pöllysivät....

Suorituksista on videot, linkitän ne kunhan kerään rohkeutta katsoa ne ensin itse....

Kuvat by Hansu täällä.

Viikonlopun opit: anna koiralle tilaa ja rauhoitu, koira tietää mitä se tekee, sinun pitää vain kieltää sitä innostumasta. Liiku kun lampaat liikkuu. Keppi valmiina ennenkuin koira tekee jotain kiellettyä (nappaa lammasta takajalasta). Ole rauhallinen, koira kiihtyy kun sinä kiihdyt. Ohjaa koiraa enemmän kepillä kuin äänellä (varsinkin kiellot). Etäisyys lampaista on tärkeää.

Viikonloppu meni vaihtelevalla menestyksellä. Tinkalla on NIIN paljon virtaa ja meno päällä, että meikäläisen ohjaustaidot loppuu tykkänään. Tinkan paimennustasapaino on vähän huono ja siksi neiti vaatii paljon ohjaamista. Mitä enemmän komennan,sitä enemmän koira kiihtyy. Sunnuntaina sain onneksi jo itseni medioitua sopivaan mielentilaan ja kaikki meni suht hyvin. Alettiin myös treenaamaan myötä- ja vastapäivään -käskyjä. Lisäksi pitää muistaa että vietinnostoa ei tässä lajissa kaivata, päinvastoin. ;-) Pitänee edelleen miettiä uskalletaanko elokuun paimennuskokeisiin....

Kuvia by Hansu.

Oltiin viikonloppuna Kiteellä paimentamassa. Taas kiitokset Pialle, kun päästiin treenaamaan! Ja oli hienoa tavata myös Väksy & Tuula sekä Tosca & Tiina. Väksy oli viikonlopun tähti, olipa hienoa katsella aloittelevaa koiraa jolla todellakin on paimennustaito verissä.

Ekan kerran tuli nyt semmoinen olo, että MINÄ aloin tajuta sitä ohjaamista, eli osaan kertoa koiralle mitä sen pitää tehdä ja antaa sille tilaa hoitaa hommat kun se tekee oikein. Meillä alkoi jo sujua yhteistyö melko hyvin, se oli viikonlopun suurin saavutus. Tinka on vielä melko innokas ja sitä pitää komentaa käymästä käsiksi lampaisiin, mutta paimennuskepin käyttö alkoi jo olla meillä molemmilla takaraivossa viikonlopun päätteeksi.

Tavoitteena olisikin päästä elokuussa paimennuskokeeseen katsomaan missä oikeasti mennään.

Hansu otti kuviakin lauantaina, tosin aurinko ei paistanut kunnolla vaikka kylmä olikin. Kiitos taas Hansulle hienoista kuvista!

Kaikki kuvat täällä.

Kuvat: Hansu Laitala

Sunnuntaina oltiin paimentamassa Kiteellä.

Ammupäivällä satoi vettä aivan älyttömästi ja tietenkin mulla oli kumisaappaat mukana (juu ei)... Paimennus meni hienosti, Tinka sai jo kepillä hieman muistutustakin mutta se ei vaikuttanut kuin positiivisesti. Mä olen kyllä aivan käsi ohjaaja paimennuksessa.... =) Mutta Tinka tykkää ja toimii. Loistavaa. Ihanaa!

Iso kiitos Pialle kun saatiin tulla ja tietenkin koiran ohjaamisesta, mulla on vielä PALJON töitä edessä että osaisin edes puoliksi noin hyvin....

Keskiviikkona ennen juhannusta oltiin paimentamassa Kausalassa.

Ensin mentiin pyöröaitaukseen, missä harjoiteltiin hallintaa, eli Tinka oli mulla remmissä ja kun se eniten tahtoi lampaiden perään, käskin sen maahan. Alkoi aika hyvin toimia, kunhan ohjaaja muistaisi katsoa lampaita eikä koiraa. Sitten Tinkan piti ajaa lampaat mun luo keskelle aitausta ja mun piti kepillä huolehtia että etäisyyttä lampaisiin on tapeeksi. Meni suht hyvin lukuunottamatta ohjaajan typeriä kämmäilyjä...

Sitten mentiin isoon aitaukseen ja ajatin Tinkan kanssa lampaat ympäri aitausta perälle ja takaisin. Sekin meni hyvin, mutta Tinka haluaa kiertää lampaita ympyrässä enkä saanut sitä joka kerran käännettyä takaisin kun se ottaa niin hyvin etäisyyttä, ei pelotellut kyllä lampaita yhtään.

Mutta tietty otin vielä hieman liian pitkän setin ja sain Tinkan läkähdyksiin (oli kuuma ja paimennus on raskasta koiralle). Ens kerralla lyhyempi setti kerralla. Mutta kivaa oli ja olen ylpeä Tinksusta.

Perjantai-iltana lähdettiin Tiian, Tanjan, Hikan ja Lucan kanssa kohti Itä-Suomea, Pia Hjerpen luo katsomaan mitä meidän koirat tuumaa lampaista.

Partiolaisten mökki Röskö oli positiivinen yllätys, ihana paikka, koirat sai juosta ulkona vapaana ja sisällä oli kaikki tarvittava tiskikone mukaan lukien!

Mutta asiaan: tiivistettynä viikonlopun paimennuksesta: Lauantaina sitten ekan kerran tavattiin Pialla klo 9 aurinkoissa mutta tuulisessa ilmassa. Sovittiin järjestysnumerot koirille ja aloitettiin. Katseltiin ja opeteltiin samalla kun Pian kasvatit kävivät paimentamassa. Oli tosi mielenkiintoista ja opettavaista, sillä mukana oli aivan aloittelevia sekä jo kisanneita ja kisoihin menossa olevia koiria. Niistäkin olisi kiva kertoa, mutta ei taitaisi yksi blogi riittää, kaikenkaikkiaan toimivia ja kauniita aussieita!

Tinkan vuoron tultua hain sen odottelemaan hetkeksi aitauksen reunalle tutustumaan ja tottumaan uusiin hajuihin ja paikkaan. Kun tuli aika mennä aitaukseen, Tinka ei millään halunnut tulla, sillä se pelkäsi lampaita! Ihan hirveesti. Päästiin lampaiden ohi mutta sisälle lammasaitaukseen (missä treeni yleensä aloitetaan) se ei tullut, ja kun sen sinne sain, se vaan yritti ulos, vaikka kuinka taputtelin lampaita yrittääkseni rohkaista sitä. Pia ehdotti, että kokeillaan isolla alueella, sillä kaikki koirat eivät pysty aloittamaan suljetussa tilassa lampaiden kanssa. Mutta isossakin tilassa Tinka vain pelkäsi lampaita tai ei välittänyt niistä ollenkaan. Pia ehdotti, että otetaan lopuksi Tinka aitaukseen Minin (Pian osaavan nartun kanssa, jolla juoksujen tärppipäivät päällä) kanssa lopuksi.

Tultiin taas aitaukseen, Pia ja Mini olivat keskellä lampaiden kanssa. Päästin T:n irti ja menin Pian ja lampaiden luo.Tinka kierteli aitauksen reunoilla etsien ulospääsyä, kävi p**kalla, teki kaikkea muuta paitsi katsoi lampaita. Pia sitten jo totesikin, että taitaa tyttö olla vielä liian nuori, ei viitsi kiusata enempää. Huusin sitten Tinkan luokse - ja PAM - jotain loksahti paikalleen, sillä yhtäkkiä kesken juoksemisen mun luo se huomasi lampaat ja lähti niitä kohti ja kiertämään...
Mitäs tuohon osaa sanoa. Se taisi sitten syttyä. Tinka sai hetken paimentaa lampaita ja sitten Pia ilmoitti, että nyt kun on vielä kivaa ja virtaa, koira kiinni ja pois.
 
Iltapäivällä toinen setti ja edelleen tarvittiin Minin apua (lampaat liimaantuivat nurkkaan eikä Tinka älynnyt tehdä niille mitään), mutta nyt ei mennyt aikaakaan, kun Mini tuli paikalle kun Tinkan itsetunto koheni. Tosi hienon näköistä menoa, vaikken oikeasti vieläkään paimennuksesta muuta kuin perusteet ymmärräkään.
Sunnuntaina otettiin vain yksi setti ja Tinka oli viimeisenä siltä varalta että Miniä tarvitaan. Minin pissat laittoi pojat vähän sekaisin, joten se oli otettava viimeisenä.
Hain Tinkan paria vuoroa ennen jo aitauksen reunalle ja se jo haukkui käskevästi aitauksen lampaille aina kun ne menivät ohi.
Tällä kertaa päästiin jo porteistakin läpi ilman sen suurempia pelkoja (vaikka odottavat lampaat tuijottivatkin meitä), ja aitauksen portilla lampaat tukkivat nurkassa meidän pääsyn aitauksen tukkimalla kulman, joten Tinka haukkui niille, ja sitä innostusta kun se huomasi, että nehän pelkää HÄNTÄ!!!
Lampaat menivät Pian luo keskelle ja päästin Tinkan irti ja menin Pian luo itsekin. Ja Tinka lähti heti kiertämään lampaita, näykkäisi takajalastakin liikkeelle, kerran Pia joutui kepin kanssa kieltämäänkin, kun kävi lampaan villoihin kiinni kun kuumeni (se ei ole sallittua).
Keppiinkin (paimennuskeppi jolla ohjataan koiraa) Tinka jo alkoi reagoida hieman. Setti lopetettiin kun lampaat oli peipattu, sain koiran jotenkin luokseni ja ulos.

Että oli hieno fiilis!!! Tinka oli NIIN ylpeän näköinen kun vein sen autoon. Ja ehkä omistajakin oli ihan pikkuisen ylpeä Tinksuliinistaan...
Toivottavasti päästään joskus (pian) uudestaan!!!!!!!!!!!!!!!

Kiitos Kuvasta Hansulle (kuvan ottaja: Hanna-Mari Laitala)