Maanantaina ensin hakuilmaisua Jossun kanssa ennen lenkkiä. Koska molemmat oli väsyneitä ja vetämättömiä, päätettiin ottaa sitten Tinkalle eka kiintorullatreeni (???). Ja menipä mielenkiintoisesti, taas eka yrittämällä neiti hokas homman hienosti...ja siitähän pääsee sitten vaan yhteen suuntaan...alaspäin. Todennäköisesti saatiin koko kiintorulla-asia pikkukoiran päähän ihan sikinsokin, hyvä kun meni vielä viimeisillä toistoilla maalimiehelle. Voi äly ja väläys, Oman Pään Mukaan voi siis myös tössiä.

No, torstaina uudestaan, uudella strategialla. Mietin kuumeisesti, otanko käyttöön I-rullan, alunperinkin jo sitä olen suunnitellut.

Sitten Mutalassa tottista, otettiin Kaisan ja Pasin kanssa parina "kisatottistreeni" paikallaanmakuineen, tietty kuitenkin palkaten välillä. Meidän treenin yhteenveto:

+ vietti pysyy hyvin ylhäällä, kaikki liikkeet osataan

- täsmällisyyttä pitää hioa, esim. noudon luovutus ja luoksetulon eteen istuminen suoremmiksi ja tiiviimmiksi (näitä olen nyt ottanut lenkillä)

- ampumisessa reagoi ekaan paukkuun seuratessa, mutta loput 2 meni vain korvia heilauttamalla. Paikallaanmakuussa ei reagoinut paukkuihin mitenkään, mutta kun Pasia palkattiin isolla patukalla riehuleikillä, nousi seisomaan (olisi halunnut mukaan bileisiin). Palasi maahan kun karjaisin.

 Edelleen menossa hakukokeeseen 16.5., eli muuta kun lisää treeniä. Kyllä se koira osaa, kunhan vaan osaan opettaa.

Kirjoitin piiiiitkän tarinan hakutreeneistä viime viikonloppuna ja vuodatus sylkäisi sen johonkin missä ei päivä paista. Kiva.

Laitetaan sen sijaan yhteenvetoa:

lauantaina rotikkaporukan hakuporukassa vieraana, kiitos Kaisa, Male, Jouni ja Eila! Ajoin eka kerran Tinkan kanssa yli 200m:n radan, paljon tyhjiä ja 4 maalimiestä. Meni tosi hienosti, motivaatio olkaa olla nyt juuri kohdallaan. Vielä pitää panostaa laatikkomaisiin tyhjiin pistoihin, aion tehdä ne perinteisellä "maalimies löytyy kun etenee rataa eteenpäin" -tyylillä, eli vahvistamalla oikeaa käytöstä, en voi kehua siitä kun kääntyy viiteenkymppiin päästyään etenemään rataa, sillä neiti tulee pois kun kehun ;) Tinka jaksaa hienosti juosta eikä ole moksiskaan tyhjistä pistoista, sain jopa pari makeeta yliheittoa tyhjältä pois tullessa. Kerran kutsuin vahingossa kun oli hajulla maalimiehestä, mutta ei se tullut vasta kun rullan kanssa. Saa olla ylpeä pikku hyrrästä. :) Keväälle aletaankin sitten buukkaamaan hakukoetta, jännää...

Tottista on treenailtu useampaankin otteeseen, kuvailtiin mm. Violalle (Tinkan ja Kalevin kasvattajalle) treeni- ja leikkivideota sisaruksista. Pitäisi vielä kasata mokoma.

Seuraamisen edistämiseen olen nyt valinnut "helpon konstin", eli palkkaan seuraamisesta namilla, niin saadaan treenattua hieman matalammassa vietissä ja näin vahvistettua oikeata paikkaa. Otin myös ekan kerran kentällä eteenmenon kisatyyliin ja se meni täydellisesti (lukuunottamatta edistämistä valmistelevassa osassa...), palkkasin itse sitten maahanmenon jälkeen heittämällä narupallon koiran taakse. Nyt pitää taas ottaa satatuhatta kertaa suoraan pallolle menoa.

Lisäksi oltiin treenailemassa agilityä, superkiitos Jossulle tilaisuudesta, opeista ja kehuista, ihan tässä pää pullistuu kun ei olekaan ihan niin kömpelö paska kun luuli ja koirakin on vielä aivan ilmiömäinen agiliitäjä, kuuntelee ja tekee tarkkaa työtä eikä kiihdy yli ollenkaan. Tinka oppi keinun yhdellä treenillä (aloitettiin pöytä molemmissa päissä ja 10 toiston jälkeen kokonaan ilman pöytiä), hienosti neiti oppi jarruttamaan puolessa välissä. Lisäksi treenattiin pussia (kerrasta ok), A-esteen kontakteja (vähän vaikeempi kun este on tuttu tottiksesta ja liian mieluisa), valssausta ja sylikäännöstä sun muita mahdollisia ja mahdottomia juttuja. Pitäis varmaan karsia lajeja että ehtisi tuotakin harrastamaan kunnolla? Mistä malttaisi luopua....ei mistään.

[hempeilyä]Mitä mä olen tehnyt että olen ansainnut tuon koiruuden? [/hempeilyä]

Pe-su oltiin Haminassa Rotikossa Shepmate's porukan kanssa treenailemassa. Oli ihanaa tavata kaikki vanhat tutut ja tietty tutustua uusiin, erityisesti Tytti & Samppa antoi mielettömän hyviä neuvoja niin viestillä kuin tottiksessakin.

Ihan viikonlopun aluksi käytiin paimentamassa Annan luona, ja tapahtui uskomaton LÄPIMURTO. Tinka paimensi. Siis ihan oikeasti. Ryntäilemättä ja kiitämättä. Sillä oli upea tasapaino ja se pysyi rauhallisesti lampaiden takana. Eikä tuijottanut niitä ihan koko aikaa. Jaa että miten se tapahtui? No, aluksi puuhailtiin kuten ennenkin, sitten toka setissä Anna alkoi tehdä kasia Tinkan ja lampaiden kanssa ja simsalabim; Tinka paimensi. Luulen, että Annan rauhallisuus ja kyky ohjata koiraa antoi Tinkalle sen varmuuden mitä se tarvitsee. Oli se kaunista katsottavaa.....Onneks Hansu kuvasi pätkän videokameralla, on todistusaineistoa. Ei sitä muuten uskoisi. Nyt vaan mietin, miten minä saisin sen saman zenmäisen rauhan ja varmuuden ohjaamiseeni?

En jaksa koko viikonlopun kaikkia treenejä vuodattaa yksityiskohtineen, koska ei niin pitkää tarinaa kukaan (minä mukaanlukien) jaksa lukea läpi, joten otetaan muutama ongelma mahdollisine ratkaisuineen tähän blogiin:

Viestissä saatiin molempina päivinä ratkaisematon ongelma Tinkalle. Se ei vaan suostunut lähtemään Jossulle. Kävi noin 2/3-matkaa, mutta palasi takaisin ja sen jälkeen ei vaan lähtenyt, vaikka annettiin ääniapua, lähetettiin toisen koiran imussa sun muuta. Onkohan tämä nyt taas joku motivaatio-ongelma? Pidetään nyt viikolla omat treenit ja katotaan.

Tottiksessa saatiin eteenmenon maahanmenosta onnistumisia laittamalla kentän päähän piiloon henkilö, joka palkkaa koiran kun se menee maahan. Eilen kentällä myös onnistui hyvin samalla tavalla.

Noudoissa karkaamiseen otan palkkaamista namilla ennen koiran lähettämistä hakemaan kapulaa.

Seuratessa ampumisen reagoimiseen otetaan vaan treeniä niin, että MINÄ en reagoi ampumiseen...

Muutenkin seuraamisen viettitasoa voisi taas nostaa että saisi siitä intensiivisempää. Voisin visualisoida kaikki liikkeet, millaisia haluaisin niiden olevan enkä palkkaa koiraa vähemmästä.

Mietintämyssyssä surisee....

Hullut 4 päivää takana...

Ensi Kiteellä 3 päivää paimentamassa: lampaat meni yllättävän hyvin, Tinka on tässä välillä alkanut itsekseen kehittyä ja yllätti mut pari kertaa ihanasti kun ohjaaja oli toivottoman hidas lampaiden lukemisessa, erityisesti kun lähdetään takakulman portista kohti aitausta, neiti kurvaa itsekseen eteen pysäyttämään lampaat kun niillä on imu "kotiinpäin". Edelleen T haluaisi kiertää ympyrää mun ja lampaiden ympärillä, pitää ne siinä tallessa ja kasassa. Kuljettamista pitäisi osata treenata jotenkin. Kunhan vaan muistaisin olla kehumatta (=merkki sille että hommat on ohi), nostaa paimennuskepin ylös, kun neidin pitää ottaa etäisyyttä ja ottaa vaihdin pois kun säntäily alkaa, luulen että koe menee hyvin. Tinka reagoi hienosti paimennuskeppiin jo, suunnanvaihdot menee hienosti, mutta suullisia käskyjä pitää muistaa käyttää samalla että ne menis takaraivoon niin ohjaajalla kuin koirallakin.

Ankat oli tyhmiä Pinkkerin mielestä kun koko ajan vaan kiellettiin ryntäilemästä (=särkyviä otuksia). Toka kerralla ohjasin tosi paljon koiraa Pian neuvojen mukaan ja sillä lailla pitää koittaa kokeessakin mennä. Sormet ristiin, mutta en oleta meidän legiä ankoilta saavan kuin tuurilla.

Nautoja kokeiltiin tiistaina pikkupätkä, joka meni tosi hienosti. Lopetettiin onnistumiseen ja ahne ohjaaja tietenkin halusi ottaa vielä keskiviikkona pikku pätkän väsyneellä koiralla naudoilla ja se ei sitten ollenkaan mennytkään hyvin. Ahneella on paskanen loppu, se on nyt taas todistettu ;-P

Kaikenkaikkiaan Tinka (ja minä) aletaan selvästi kehittyä tässä hommassa, pitkä matka minkäänlaiseen osaamiseen, mutta matkalla ollaan. Yllättäin paimennuksessakin pätee "Ohjaa, älä oleta" -periaate.

Sitten tänään agilityä, neidin juoksuista johtuvan pienen hajamielisyyden takia otettiin perusjuttuja: suoraa neljän hypyn sarjaa, putken erilaisia pimeitä kulmia ja alastulon kontakteja. Kaikki meni hienosti loppujen lopuksi. Miten ihmeessä ne taitavat ohjaajat saakaan lajin näyttämään niin helpolta?

Lopuksi vielä illalla kaatosateessa uuden porukan ekat hakutreenit. Tinkalla 4 äijää, kaikki valmiita viidessälkympissä, irtorullailmaisulla. Ongelma ei ole (yllätysyllätys) poistunut tämän muutosta aiheutuneen tauon aikana, eli rullaa ei edelleenkään tuoda mulle asti. Vaadin joka ikisen kerran sen loppuun asti ja kyllähän se sieltä sitten loppujen lopuksi aina tuleekin, mutta tämä ei nyt ratkaise tätä ongelmaa. Palkkasin vielä Frolicilla (en kehunut), mutta ei.... Rulla tippuu suusta 2-7 m päähän musta ja neiti on vaihtelevasti menossa joko näytölle tai puuhaamassa muuta... Joku sillä ei nyt kolahda, mutta en keksi mikä. Mietin edelleen ilmaisutreeniin palaamista kentällä, voisiko se olla ratkaisu? Otin liian pitkään pelkkää etsimistä ilman ilmaisua, mutta se ei auta että tiedostan syyn, tämä pitää silti ratkaista, sillä ilman ilmaisua ei ole hakukoiraakaan. Tiedän, että kunhan saan Tinkan ymmärtämään kaavan, se on siinä... Shitdamn... Tinka edelleen lähtee valmiille äijille tosi innokkaasti, etsii hienosti ja lähtee näytöillekin hyvin. Pitää taas miettiä.

Uudet maalimiehet oli innovatiivisia, erityiskiitokset Jossulle joka leikki Tinkan kanssa oikein riehakkaasti ja kesken leikin vein koiran pois radalta. Ensi kerralla otetaan paljon leikkiä uusien maalimiesten kanssa. 

Nyt pidetään parin viikon treenitauko. Lenkkeillään,  nautitaan kesästä ja lomasta, huomenna mennään mökille. Ja voihan sitä aina ihan pikkuisen tottista ottaa iltalenkillä, ihan vaan ettei tule elämästä ihan tylsää... ;-P

eli blogi on jäänyt taas retuperälle ajan puutteen vuoksi. Mitäs sitä on tehty?

Haku: Tinka etsii hyvin ja tyhjiäkin pistoja on tehty, nyt pitää tehdä pitempää rataa ja sitten sitä ilmaisua... En koskaan muista kun olis kaveri, että pitäis ottaa rullailmaisua, vaikka lenkin ohessa. Etsiminen sujuu, ja palkkaaminenkin jo paljon paremmin, maalimiehillä on nyt sekä ruoka että lelu. Edelleen osa maalimiehistä vaan ei osaa leikkiä koiran kanssa vaikka kuinka näyttäisin etukäteen, tuupataan vaan lelu suuhun koiralle.

Tottis: vaihdan tottiksen lelupalkalle klikkerin (oikea-aikainen palkka) kanssa, koska intensiteetti on aivan eri tasolla kun palkka on mieleinen. Lelutottis sujuukin jo aikas hyvin. Alan ottamaan nyt lenkillekin mukaan lelun ja klikkerin että saan paljon treeniä tehtyä, lelulla kun treeni ei voi kestää kovin kauaa, sillä haluan pitää vireen korkealla koko treenin ajan. Seuraamisessa Tinkaa on palkattava lähelle, ettei tule väljyyttä ennakoinnin takia, mikä on hieman vaikeata lelulla (yleensä pallo), mutta sain Suskulta hyviä vinkkejä patukan piilottamiseen hihaan ja sen sieltä tiputtamiseen nenän eteen. Nouto sujuu, kuten myös hyppy ja A-este, nyt ne pitäis vielä yhdistää - hirvittää... Maahanmeno on vähän kesken käskyn vaihtamisen takia ja seisominen on vaikeata jostain syystä, perse tuppaa menemään maahan. Eteenmenoa on treenattu tosi vähän vielä. Paikallaanmakuu alkaa olla hyvällä tolalla, sitä pitäis treenata häiriön alla lisää.

Tavoitteena olisi BH-koe ennen juhannusta ja sitten toivottavasti (jos saan apuohjaajan) viestiä saisi treenattua että voisi syksyllä kokeilla viesti- tai hakukoetta. Tokokin kiinnostaa, mutta pitäis varmaan ensin käydä vakoilemassa jossain kokeessa että tietäisi mitä siellä tapahtuu.

Alan myös kysellä agilitypaikkaa Tinkalle.

Sunnuntaina Pian ja Millan kanssa Vuolenkoskella. Käytiin ensin Pian kanssa tekemässä multapellolle jäljet vanhenemaan, sit mentiin tottistelemaan.

Tottiksessa otin ensin lelulla sivulle tuloja ja seuraamista, jotka meni ookoo, mutta unohdin klikkerin käytön... Sillä olisi hyvä merkitä oikea toiminta, Tinka on niin nopea korjaamaan ja ehdottamaan jotain muuta jos en nopeasti ehdi kehua (Hansun idea). Ens kerralla klikkeri mukaan, katotaan miten kädet riittää. Seuraaminen on Tinksulla niin kaunista, kontakti tosin vielä voi herpaantua hetkeksi jos jotain tapahtuu kentällä, sitä pitää treenata. Pia ja Milla treenasi samaan aikaan, joten häiriötä riitti. Sitten alettiin treenaamaan hyppyä pallon avulla (eka kerta), ja se meni loppujen lopuksi hyvin, kun Tinka sitten tajusikin mitä halusin sen tekevän, pieni ranneliike ja "Hyppy" -käsky sai sen jo pomppaamaan kuin kumipallo esteen yli. Sitten vielä paikallaanmakuu (liina varmuudeksi) josta Tinka ei hievahtanutkaan vaikka kävin kentän toisessa päässä viemässä Zaron jalkapallon eteenmenoa varten. Paikallaanmakuusta otin sivulletulon ja pari askelta seuraamista ja palkkana pallo. Sitten vielä muutama pallon heitto "eteen"-käskyllä. Noudossa tökkii se luovutus, en saa Tinkaa käsittämään että kapula suussa voi istua. Mutta kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen tottikseen. Kun vaan saisin aikaiseksi käytyä useammin kentällä....

Jälki oli 150 m pitkä, jokunen lihapullan palanen ja 4 tennispalloa palkkoina. Jälki meni aika tyypillisesti, Tinka ajaa jälkeä, mutta ei niin intensiivisesti kuin pitäisi, häiriöt (linnut taivaalla, äänet) saa Tinkan helposti katselemaan muualle ja unohtamaan koko jäljen. Taidan jättää jälkitreenaamisen ainakin tältä vuodelta tähän, kattoo ens keväänä jos vielä kokeillaan sitä metsässä niin että teen esineistä sen kivan jutun. Ei-ahnetta koiraa on tosi vaikea motivoida pellolla.

Kotona vielä päätin illalla kokeilla sitä noudon luovutusta ihan perinteisesti käskemällä Tinkan istumaan, ja a vot, mehän onnistuttiin! Nyt paljon toistoja että se uppoaa takaraivoon kunnolla, tein noin 10-15 toistoa joista viimeisillä 5:llä ei enää tarvinut edes käskeä istumaan, luovutus oli istualtaan ihan automaattisesti. On mulla fiksu koira!